lukea vai kuunnella

Äiti oletko koskaan lukenut äänikirjoja, kysyy aikuinen poikani. Niin, siis lukenut äänitettäväksi vai kuunnellut valmista äänikirjaa, jäin miettimään. Lukeminen on myös kuuntelemista. Teksti on valmis vasta kun joku vastaanottaa sen, lukijan mielessä, tai siis kuulijan, kuinka se menikään.

Äänikirjojen suosio kasvaa huimaa vauhtia. On aivan uusia lukijajoukkoja, tai siis kuuntelijajoukkoja liittynyt äänikirjojen suurkuluttajiin. Joskus tuntuu ettei ehdi hankkia uusia niin nopeasti kuin niille olisi tilausta. Hienoa silti.

Ja poikani yllättää minut ja lukee pehmeällä äänellä Pikku Prinssiä englanniksi. Kenelle olet sen lukenut? Sanoo lähettävänsä Indonesiaan ystävälleen, joka voi sitten kuunnella sitä lasten kanssa ja niin edelleen...

Ihanat kirjat. Ihanat lukijat. Ihana kirjasto.

tuuletusta ja kompastelua

Tuuletan, että kaikki kurssilaiset edelleen jatkavat harjoituksia. Ja valitan että kompastelen jopa oman blogini osoitteessa. Siis pahoittelen. Onnea Ipodin voittajalle!

Tänään keskustelimme maakuntakirjastokokouksessa jälleen internetistä, sosiaalisesta mediasta, reaalitodellisuudesta ja siitä, mitä jotkut kutsuvat virtuaalitodellisuudeksi. Monet suhtautuvat asiaan tunteen tasolla. Jotkut arkisemmin. Se kertoo vaikka vain siitä, miten moniulotteinen maailma on. Ei maailma lopu käsivarrenmitan päässä. Se jatkuu täällä verkossa. Puhuimme mediakasvatuksesta. Superkirtsikoulutuksesta. Valtion toimistakin mediakasvatuksen edistamiseksi.
Lapsen arki on median ympäröimä. Samaa arkea elävien aikuisten tulisi tiedostaa vastuunsa mediakasvatuksesta. Välineitä on. Tietoa löytyy. Stefan Wallin kehottaa antamaan lapsille aikaa. Pitääkä meitä kehottaa siihen?

Entä sitten?

Tänään myöhästyin mesestä enkä sitten saanut yhteyttä pelaamaan läppärillä ja piti poistua melkein saman tien. Keskustelu koski ilmeisesti kirjaston roolia paikallisen tiedon välittämisen kuviossa. Kymipedia ja Hämepediahan ne olivat esimerkkeinä. Kymipediaa olen kurkkinut ennenkin ja hyväksi hankkeeksi havainnut. Matin antama Slideshare -linkki oli mielenkiintoinen. Kirjasto voisi olla monessa mukana ja jopa kaiken paikallistiedon jakamisen keskiössä. Se olisi mitä luontevinta. Ongelma vain on ( kuulen sen jo korvissani: )paikallisten, yleisten kirjastojen henkilöstöresurssit. Jonkinlainen toimituskunta voisi olla ratkaisu tähän.

Kirjastoissa yleensäkin viime aikoina eniten harmittaa se, että kaiken uuden oletetaan toteutettavan projekteina ja projektirahoituksilla. On kummallisen vaikeaa monessa kirjastossa hyväksyä se, että kirjastotyön sisältö on todella muuttunut aiemmasta. Mikä yritys tekee työtään samoilla metodeilla ja tuotteilla ja sisällöillä vuosikymmenet lainkaan kehittymättä! Joskus tuntuu kuin suurin vastus kehittämiselle olisi kirjastolaitoksen sisällä. Kehittämisen lähtökohdan voisi luulla näkyvän vain todellisuutta kasvoihin katsomalla. Mitä on tieto? Missä on tieto? Missä ovat asiakkaat? Mikä on se viestintäväline millä kohderyhmät tavoitetaan? Mihin meitä oikeasti tarvitaan? On suorastaan absurdia puhua perustyöstä ellei todellisuutta nähdä. Kuulin jossakin sanottavan, että kun on niin paljon projektia projektin päälle, ei ehdi perustyötä tehdä. Mitä se on? Kirjojen muovittamista? Hyllyttämistä?

Projekti, mikä se sitten on? Projekti on jonkin asian käynnistämistä, jonkin asian vakiinnuttamista, jonkin asian kokeilemista tai testaamista. Projekti alkaa ja loppuu ja sitten ollaan takaisin käytännöissä ja luullakseni opittu jotain. Palataanko sitten muovittamaan ja hyllyttämään kun on projektirahoituksen turvin havaittu miten hyvää vinkkaus tekee lapsille? Kun on huomattu miten palvelua voi syventää ja monipuolistaa? Miten on löydetty uusia välineitä ja verkostoitu? Tavoitteen kai luulisi olevan muutoksen syntymisessä siinä "perustyössä". Siinäkö perustyössä kuten 20 vuotta sitten, jolloin kirjastonhoitajan kunnia-asia oli, että aineisto oli ojennuksessa hyllyssä eikä kirjastosta kuulunut hiiskaustakaan?

Noilla samoilla argumenteilla voidaan sammuttaa ne pienetkin kipinät, ideat ja innostuksen roihut, joista työn iloa voisi ammentaa. Onko meillä siihen varaa?

Resurssit, niin,henkilöstössä meillä on tärkein resurssi. Eikä siinä ole kysymys nyt määrästä vaan laadusta. Henkilöstön asiantuntemus ja ammattitaito ovat arvokkain resurssi, mikä meillä on.

Aloitin tämän blogin kurssiblogina muiden mukana. Blogi toimi vertaistukena ja oppimisen reflektointipaikkana. Se palveli hyvin sitä tarkoitustaan, mutta antoi paljon muutakin. Nyt mietin, mikä on jatkossa sen funktio. Jatkaako - ja mihin sitten keskittyä. Kriteerit ovat nyt toiset. Rimaa nostettu viisi senttimetriä.
Sen ylittääkseen tärkeintä kai on, ettei ponnista aina samalta paikalta.

Jonoa kirjaston ovella

Milloin kirjaston ovella on jonoa? Takuuvarmasti silloin kun kirjastossa alkaa poistokirjojen myynti. Näin oli nytkin. Kirjastomme oli eilen avoinna yömyöhään. Ensimmäiset jonottivat kirjaston ovella jo hyvissä ajoin ennen viittä, jolloin ovet avautuivat. Ensimmäisenä lähtevät päätalot. Sitten lasten kuvakirjat. Mikko Mallikas on haluttua kamaa, samoin Viiru Pesonen. Kirjan kunnollakaan ei näytä olevan väliä jos kirja vain sattuu olemaan muuten mieleinen. Vanhoja tietosanakirjoja ei kukaan enää halua. Vaikka kokonaista sarjaa voisi hyödyntää hyllyrakenteena - se kun on iso ja painava, ja osat suurin piirtein saman kokoisia.

Mieltä lämmittää eniten kuitenkin alle kymmenvuotias, joka tuo kirjapinon tiskille ja ojentaa ryppyisen viisieurosensa ja toteaa: " Kun voisi ostaa kaikki nuo kirjat"!

Kumpi on tekijä?

Olin eilen kyläkoulussa ja pidin pientä runopajaa 1-2 -luokkalaisten kanssa. Juttelimme ensin kirjailijoista ja nostin esiin Elina Karjalaisen, jonka vain kaksi tiesi kirjailijaksi. No, Uppo Nallen tiesivät jo kaikki ja hyväksyivät sitten senkin tiedon, että juuri Karjalainen on kirjan tekijä ja tuon rakastettavan nallehahmon luoja. Juttelumme jatkui ja luimme sitten ääneen joitakin Uppo Nallen sepittämiä runoja. Nyt tulikin ongelma. Kumpi onkaan Uppo Nallen runojen oikea tekijä - Uppo Nalle vai Elina Karjalainen? Uskokaa tai älkää niin Uppo Nalle sai enemmän ääniä!
Voiko muuta kuin ihailla kirjailijaa, joka luo niin todellisen hahmon, että tekijyyskin siirtyy hahmoon. Voiko muuta kuin ihailla lasten eläytymiskykyä!

Samassa työpajassa leikimme kirjaimilla ja teimme runoja käyttäen vain kolmea kirjainta. Ilo nousi kattoon kun lausuimme niitä toisillemme. Tunnin huipennus oli täydellinen kun ekaluokkalainen vasta lukemaan opetteleva poika keksi jutun idean ja innostui esittämään kanssani mahtavan dialogin itse keksimällämme kielellä.

Juuri nämä ovat kirjastotyön tähtihetkiä paperisten rutiinien vastapainoksi. Energiaa riitti sen jälkeen tehdä ostotukitilaukset loppuiltapäivän tunteina.

Mitaleja, mitaleja

On se hienoa saada mitali. Ja voi vielä valita värinkin!

Kerran tulin toiseksi tenniskilpailussa. Meitä oli siinä naisten sarjassa kaksi osanottajaa. Sekin mitali on tallessa, kyllä. Tennistä en kyllä ole vuosiin pelannut.
Tämän kurssin asioita on syytä harjoittaa jatkossakin. On mukava tunne kun on edes vähän jyvällä missä mennään.Onnea vaan kaikille muillekin! Tervetuloa joukkoon tähän, meitä ei olekaan ihan vähän.

Ajan hermolla ollaan. Tänään tipahti työpöydälleni mainospostia Kajaanin ammattikorkeakoulun kirjastoalan täydennyskoulutuksesta ( 35 op), joka suurelta osin tehdään verkossa ja käyttäen sosiaalisen median, wikin ja blogien keinoja. Hmm. Ei ollut silloin kun Tampereella vasta aloiteltiin. Mutta hieno homma että nyt on.

Verkosto laajenee

Huippua! 23asiaa -kurssilaiset ja Superkirtsit tapaavat mesessä. Kurssin osallistujaporukka vaikuttaa olevan valiojoukkoa. Todella paljon ideoita ja intoa kirjastotyöhön.
Superkirtsit perehtyvät samoihin asioihin Suomen kirjastoseuran Mediakasvatushankkeessa. Hankkeessa koulutetaan jokaiselle maakuntakirjastoalueelle superkirtsejä, jotka voivat sitten jakaa mediakasvatustietoa alueellaan. Mediakasvatuksesta toivoisikin enemmän keskustelua niin kollegojen kesken kuin yleisemminkin. Mediakasvatus koskee niin laajaa ammattikuntaa/ kohderyhmää, että sitä ei voi ohittaa. Semminkin nyt kun mm. Kirjastoseura on juuri julkaissut kantansa sisältöjen suodattamisesta yleisissä kirjastoissa.
Kirjastoseura painottaa lausunnossaan mediakasvatuksen keinoja ongelmien ehkäisyssä.

Koulut ovat alkaneet. Kirjastot käynnistävät kirjastonkäytönopetuksen ja tiedonhallintataitojen opetuksen koululaisille. Vinkkarit kasvattavat kirjapinoa. Kuinka monella kirjastolla ja koululla on ylös kirjattu yhteistyösopimus? Jos sellainen on, siihen soisi sisäänkirjoitettavan myös mediakasvatuksen. OPH suosittaa kouluja palkkaamaan mediakasvatukseen erikoistuneen pedagogisen informaatikon. Mikäli sillä ei sellaista ole - suositellaan ostettavaksi palvelu yleisiltä kirjastoilta. Kirjastoilla on siis keskeinen rooli mediakasvatuksessa.

elokuu

Elokuu kääntyy toiselle puolikkaalleen ja odotellaan syksyä. Viikonlopun vietin puutarhassa. Luin Riadin tytöt ja Lasi maitoa kiitos! Edellinen oli köykästä luettavaa, rakenteena blogi, kirjasta pidetty ehkä liikaakin sensaatiohakuista meteliä. Jälkimmäinen olikin sitten rankemmasta päästä. Ihmiskaupan hirvittävyys ei jäänyt epäselväksi. Lohduton tarina liettualaisesta tytöstä, joka huijataan lähtemään Ruotsiin töihin tarjoilijaksi- tosiasiassa hän tulee siepatuksi prostituoiduksi ja päätyy lopulta Norjaan. Mietin miksi tämä kirja. Ongelma tehdään näkyväksi, hyvä niin, mutta muuttuuko mikään. koskaan. ikinä. Miten tytön lopulta kävi jäi avoimeksi. Kirjan henkilöt jäivät pyörimään mieleen.

Missasin viimeisen chatin/mesen. Että harmitti. Sitten ajattelin lukea jälkikaikuja kurssiblogista, mutta se ei enää auennut. Olin ymmärtänyt, että kurssiaineisto jäisi vielä nettiin, mutta ainakaan tänään sitä ei enää ollut. Olisin lukenut mielelläni kaikkien blogit - no, ne kai löydän vielä, mutta myös opejen , vinkit ja viisaat kirjoitukset, kertaillut oppimaani.

On siis käännettävä uusi lehti, haikealta tuntuu.

Tarkastuspyyntö on vastaanotettu!

Näin se luki ruudulla, uskokaa tai älkää. Ulkona sataa kaatamalla ja on vähän hyvä olo. Kirjoittelen tähän nyt vielä kehuja kurssin pitäjille. Voin tehdä sen turvallisin mielin kun olen jo tarkastuspyynnön lähettänyt ( se oli siis 19.40 suomen aikaa, etuajassa siis jos tarkkoja ollaan).

Oli oikein selkeä selostus siitä miten kurssin rakentaminen oli tehty. Hieno homma.
Kaikki toimi tosi hyvin. Vain muutama linkki ei auennut, mutta se ei haitannut. Ylipäätään, jokaisessa tehtävässä ja johdatuksessa niihin kaikki tarvittavat linkit ja vinkit olivat siellä valmiina. Ne tukivat oppimista.

Luin oman blogini läpi ennen tarkastuspyynnön lähettämistä. Oli hienoa saada vielä kalkkiviivoilla kannustusta ( Heli kiitos!), tuntui kuin olisi urheilukilpailussa ollut. huomasin, että olen välillä tehnyt tehtäviä mielivaltaisessa järjestyksessä, kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Huomaan että olen oppinut uusia asioita huomaamattani. Ihan vahingossa. Ehkä juuri se edes taas seilaaminen on vähän kuin kielikylpy, matkalla tarttuu jotain aina.

Uusia ideoita olen saanut. Joskus luovuus pääsee vauhtiin ja unohtaa mitä olikaan tekemässä kun eksyy omille raiteille tehtävistä, mutta niiden virittäminä.

Olen ihaillen seurannut muiden etenemistä, olette maan valioita, innostuneita työstänne, olen ihan kollegiaalisesti ylpeä teistä (=meistä).

Varangerissa muuten paistoi aurinko, ei ollut käynyt halla, ihania ihmisiä, mahtavaa musiikkia. Ja mahtavan ihana, viisi vuotta sitten rakennettu uusi kirjasto! Niistä jatkamme vielä keskustelua.

Kuun lopulla pidämme kimppamme yhteisen koulutuspäivän, jossa esittelen oppimiani asioita ja keskustelemme mahdollisuuksista hyödyntää sosiaalista mediaa yhteistyössämme. Syksyllä alkaa nuorten projekti, johon suunnittelen wikiä ympäristöksi. Aikuisten kirjallisuuspiiriä suunnittelen laajennettavaksi verkkoon - silloin ei haittaa ellei joka kerta pääse osallistumaan. ja entä se oma työpöytä ja työn organisoiminen.. ideoita täynnä, jotain ainakin.

kello on nyt 20.02. taidanpa ajella 35 km kotiin. Kävisin sen kaupan kautta, mutta kun ei ole enää auki, noh, tuulettaa sitä suklaallakin. Illalla teen, arvatkaapa mitä? NUKUN!

juosta saa, mutta älä pakene- Runescape

Olen viimeiset päivät juossut , mutta en paennut. Runescape jäi viimeiseksi. Katsoin sen opetusvideon täällä töissä nyt illalla. Kotona läppärillä ei kaikki grafiikat tue, pöytäkoneella äänet häviää. Sitäpaitsi tiedän, että jäisin koukkuun jos liikaa vihkiytyisin peleihin. Olen kerran seurannut peleihin liittyvän luennon, siinä puhuttiin myös runesta. Meillä kirjastossa pelataan enemmänkin jalkapalloa ja jääkiekkoa. Jätän Runen vielä lomaosastoon. Aion pelata antaumuksella sen jälkeen kun nyt olen saanut muut tehtävät valmiiksi ja kohta jätän tarkastuspyynnön. Sitäpaitsi, minusta on tulossa Superkirtsi ja meillä on kokonainen päivä varattu Runescapelle syyskuun puolessa välissä, siis jo kuukauden päästä. Riittäähän se (?).

Pelien "hyvät vaikutukset" - sosiaalisuus ja aivojen stimulointi, ongelmanratkaisukyky, reagointikyky jne. ovat uskottavia. Monessa kuntoutustapauksessa pelit voivat olla se ainoa keino edes vähän motivoida (ja samalla kuntouttaa) toipuvaa.

Neljä vuotta sitten seurasin aika aktiivisesti Habbo Hotelia kun tyttäreni , silloin 12 v. harrasti sitä. Hän kirjautui paitsi suomalaiseen, myös englantilaiseen Habboon ja jopa Japanin Habboon. Osaamatta kumpaakaan kieltä, tai englantia tietysti vähän.
Japanilaisessa Habbossa pelaajat olivat lukio- tai yliopiston ekavuotisia, siis reilusti vanhempia kuin Suomessa. Tyttärelleni oli ahaa-elämys luoda oikeita kontakteja toiselle puolelle maapalloa. Japanin aikaeron vuoksi meidän alkuillasta esimerkiksi Japanissa oli jo aamuyö - ei siis kovin nuoria voinutkaan olla hereillä.
Yleensä valvoin habboilua juuri Japanin Habbon aikaan. Kerran menin itse puhelimeen ja muistutin ettei tekisi yksin siellä mitään, mutta annas olla kun tulin takaisin koneen ääreen tyttö riemuitsi " Arvaa mitä ! Mä ostin just hampurilaisen Habbosta!"
että silleen. Se oli minulle yksi ahaa-elämyksistä myös huomata, ettei pidä aliarvioida lasten ja nuorten taitoja käyttää median välineitä.

Jep. Olisin lukenut amerikkalaisen artikkelin myös mutta se ei auennut.

Sen sijaan kerron, että olen lueskellut Björkmanin Tarun "Suojelua vai suodatusta" - kirjan netin suodatin- ja estokäytännöistä yleisissä kirjastoissa. Toinen kirja jota olen myös aina muistutukseksi lukenut on Web 2.0 BTJ:n kustantama yleisesitys. Muuten ihan ok, mutta harmmittaa kun ei ole oikoluettu lainkaan ja on paljon pianovirheitä. ( tämä on muuten tositarina: Olin kerran kuuntelemassa kun eräässä kunnassa piti melko ylipainoinen pianisti konsertin. Tunsin itseni järjestäjän puolesta noloksi pianistin astellessa käytävää ja samalla lukea ohjelmalehtisestä hänen esittelystään Painotaiteilija xx. Konsertti oli kyllä aivan upea)

Peleihin voi addiktoitua. Se näkyy koulussa ja joskus ihmissuhteissa. Peliriippuvuus on otsikoissa kuin myös nettiriippuvuuskin. Viime viikolla televisiossa haastateltiin nuorta sosiaalisen median käyttäjää. Tämä kertoi sen olevan osa elämäänsä ( mikä meidän kannattaa tiedostaa) mutta ei pitänyt sitä ongelmana. Se on siis sitä kun kelloista hävisi viisarit digitaalinäytön tultua.

Tämänkin opin osa 4: yhteisöllisyys

Kimmo Tuominen kirjoittaa (-> Anderson) parlamenttiblogipostauksessaan

"Jos jotakin sosiaalista ohjelmistoa käyttää ryhmä ihmisiä, joka ei koskaan fyysisesti tapaa toisiaan, mutta ryhmän jäsenet kokevat ohjelmistoa käyttäen yhteisöllisyyden tunnetta ja tekevät kiinteää yhteistyötä, emmekö tällöin voi puhua virtuaaliyhteisöistä? "

Kyllä se on nimenomaan yhteisö ei mikään virtuaalinen; virtuaalinen tarkoittaa ettei sitä ole olemassa kuin vain kuvitteellisesti. Kuvitteellisesti ei voi tuntea yhteisöllisyyttä. Jos vaihdan ajatuksia sosiaalisen ohjelmiston avulla toisten kanssa, ei se ole kuviteltua ja lakkaa olemasta kun kirjaudun ulos. Saamani ajatukset elävät minussa edelleen. Aivan todellisina.

Ei työyhteisökään lakkaa olemasta yhteisö kun työntekijät lähtevät kotiin. Siinä ihmiset ovat sitotuneita yhteisöönsä kuka mitenkin vahvoin sitein.

Fyysisen ja verkkoyhteisön ominaisuuksia pohtiessa Tuominen pontevasti tuo kantansa esiin myös toisesta näkökulmasta: ( kopioin sen tähän ihan alleviivatakseni, että tätä sietää miettiä):

"Eräsaaren kuvaaman yhteisöllisen sosiaalityön tavoin myös yhteisöllinen kirjastotyö edellyttää edelleen virtuaalisten palvelujen lisäksi fyysisiä palveluja ja fyysiseen paikkaan sidottujen yhteisöjen rakentumisen tukemista. Erityisen aktuellia fyysisyyden ja paikallisuuden tarve on lasten- ja nuortenkirjastotyössä sekä koulukirjastoissa. Itse olen miettinyt, että lapset ja nuoret tarvitsevat paikkaan sidottuja lähikirjastoja sekä satutunteja ja kirjavinkkausta psykofyysisesti läsnä olevan aikuisen seurassa juuri sen vuoksi, että monet heistä ovat erityisen sofistikoituneita yhteisöpalvelujen käyttäjiä" ( senkin vuoksi - myös muutenkin - minun huom.)

Olen luomassa nuorille kirjallista tapaamispaikkaa mahdollisesti wiki-ympäristöön. Wikinä se on fyysisen yhteisön lisäosa. Tällöin pitkät välimatkat, jotka meillä Lapissa ovat todellisuutta- eivätkä missään nimessä virtuaalisia(!), eivät ole este osallistumiselle.

KT mainitsi postauksensa lopussa vielä, että tätä nykyä suurin osa yhteisöistä edelleen on vielä sidoksissa johonkin paikkaan.

Saanen huomauttaa aikaisemmin oppimaani : Verkko ei ole väline; se on Paikka.

Opittua osa 3

Luin Seehanin artikkelin Are Librarians culturally self-aware . Voin yhtyä moneenkin ajatukseen.
Tärkeää on muistaa kenelle viestinsä suuntaa. Jos kirjasto haluaa tavoittaa jonkin kohderyhmän eikä hallitse sen kommunikointitapaa, ja viesti sen edellyttämällä tavalla, voi olla että kohde jää saavuttamatta. Terävä havainto oli myös, että kirjastolaisilla on tapana kirjoittaa liian pitkästi ja monipolvisesti - kuka jaksaa lukea kuivaa sanapeltoa. Tämä on totta - itsekin huomaan syyllistyväni siihen. Huomaan saman esimerkiksi kun mesetän teinieni kanssa: he kirjoittavat salamana useita, lyhyitä pätkittyjä lauseita kun itse täytän koko kirjoitustilan. Kritiikki on aiheellinen.

Putoavatko kirjastonhoitajat kelkasta, tai veneestä kuten S sen ilmaisee? Tässä on ydinkysymys. Pitääkö kirjastonhoitajan hallita kaikki webin työkalut? Maksetaanko siitä lisää palkkaa? Edustan vahvasti sitä kantaa, ettei webin hallitseminen ole mikään erillinen osaamislisä, josta pitäisi maksaa eri palkkaa. Ei toki. Web ja sen työkalut ovat arkipäivää asiakkaille - totta niiden tulisi olla arkipäivää myös kirjastonhoitajalle. Muutoin ei voi puhua itsestään informaatioalan ammattilaisena. Kirjastot ovat havahtuneet viime hetkellä. Onneksi oli tämä kurssi. Onneksi tulee uusia kursseja. Itsestäni voin sanoa, että näiden 23 asian läpi kahlaaminen on avannut silmäni näkemään miten vähän tiesin vaikka luulin tietäväni. Näkemään myös miten laaja ja moniulotteinen web on. Näkemään miten miljoonat ihmiset hyödyntävät sen tarjoamia välineitä ja kuinka niiden jakaminen moninkertaistaa hyödyn.

Toki haittansa on. Haittojakin pystyy paremmin hallitsemaan kun tietää enemmän.

Kirjastoilla on profiilin nostamisen paikka.

opittuja asioita osa 2

Mihin me kirjastossa voimme käyttää web 2.0 -työkaluja? Tätä on pohdittu puoleen jos toiseen. Olen ottanut kantaa erilaisiin sovellusmahdollisuuksiin aikaisemmissa postauksissani aina kyseisen työkalun/ sovelluksen kohdalla ja olen ne tagittanyt asianmukaisesti. VINKKI: siten esim. wikiin liittyvät postaukseni löytyvät helposti syöttämällä "hae blogista"-laatikkoon hakusanaksi wiki .
Mutta kerrataan vielä:
Del.icio.us : on erittäin hyödyllinen itselle esimerkiksi ammattillisen kehittymisen kannálta. Kollegiaalinen vinkkien jako on hyödyllistä. Tietojen ja tietämyksen jakaminen muutoinkin hyödyttää kaikkia ja on lisäksi hauskaa. Kirjastossa se voisi olla aiheenmukaisten vinkkien yhteisesti keräämiseen hyvä työkalu, mutta vaatii ylläpitäjän ja tietokantojen aktiivista siivousta aika ajoin.
Syötteet ja syötelukijat: kuten edellä.
Meset ja muut pikaviestimet: Itselle, omassa privattikäytössä, kirjastossa pikapalavereissa tai teematapaamisissa nopea apu. Helsingissä on kuulema myös asiakkaille on-line -neuvontapalvelu - olisiko se mesenä toteutettava?
SlideShare, Flickr,Podcastit : SlideShare on erinomainen oman työn työkalu. Kokousmuistiot voi kuljettaa mukavasti mukana ja jakaa muille. Kollegiaalinen hyöty oikein käytettynä hedelmällinen. Kuva- ja tallennepalveluissa tärkeää on tuntea tekijänoikeudet. Se rajoittaa mm. kirjastojen mahdollisuuksia hyödyntää ao. palveluja.
Wiki : Wiki jää luultavasti tärkeimmäksi työkaluksi. Se on työkaluna järkevä, tietoa järjestävä, jakava, tuottava ja osallistava väline. Työympäristössä nyt äkkiä miettien hyödyllinen wikisovelluksena olisi
- työkokoukset
- työpaikan intra
- projektinhallinta
- työnsuunnittelu
- kirjastokimppojen yhteydenpito

Asiakasympäristönä kokeilemisen arvoisia erilaiset lukupiirit, tiedonhallintataitojen opetusympäristö, aihepiirien mukaiset kirjavinkkisivustot jne. Opetusympäristöissä pitäisi olla kirjautuminen ja ylläpito.

Se, kannattaako kirjaston olla mukana FaceBookin kaltaisissa yhteisöissä on miettimisen arvoista. Hyödyt ja haitat, osallistumiseen kuluva aika, näkyvyys ja imago - joukko kysymyksiä, joita kannattaa miettiä. Mukana oleminen sosiaalisessa mediassa vain mukana olemisen vuoksi ei ole järkevää.

Minusta kaikki kirjaston toiminta pitäisi miettiä palvelun näkökulmasta ja asiakaslähtöisesti. Palvelun tulee antaa jokin lisähyöty asiakkaille. Siksi työkalun tulee olla palvelua laajentava, sisältöjä syventävä tai palvelun käytettävyyttä parantava ominaisuus. Työntekijän näkökulmasta ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen tai työn helpottaminen ovat niitä kriteereitä , joista käsin voi arvioida uuden työkalun käyttöönottamista.

opittujen asioiden soveltaminen osa 1

Googletin tai googlasin 23asiaa ja sitähän löytyi: nelisentuhatta osumaa (3600) ja oma blogini lukuloki23 kolmantena. Jälkimmmäinen johtunee siitä, että julkaisen nyt kommenttejani tiuhaan tahtiin kun on kiristettävä askelta.
Hakemalla omaa blogiani, myös se löytyy helposti.
Yleisimmät osumat olivat kurssin osallistujien blogeihinsa tekemät merkinnät, mutta myös muiden web 2.0 asioita seuraavien ammattialojen ihmisten blogeista löytyy mainintoja.
web 2.0 suomi -haulla löytyi myös asiallista asiaa kurssista.

lisää työkaluja 2.0

Tutustuin vielä pikaisesti database 2.0 -työkaluihin. Selailin sitä suurta määrää erilaisia toimivia ja ehkä vähemmän toimivia sovelluksia. Listaus on kyllä varteenotettava.
Valitsin sieltä Mindmapperin http://www.mindmeister.com/. Mindmapping nyt on aivan nopea ja tehokas tehdä käsinkin, missä vain, junassa, autossa, bussipysäkillä. Mutta miksei, jos kaiken haluaa verkkoon. Usein vain superorganisoijat käyttävät enemmän aikaa organisoimiseen ja uusien järjestelmien suunnittelemiseen kun nopeinta olisi vain toteuttaa. Harjoituksena voisin tehdä Mindmapperilla Mapin aiheena 23 asiaa :).

2.0 työkaluja

En ihan vielä loppusuoralla, mutta takakaarteessa:

Tilasin syötteet delin popular bookmarksiin ja Read Write webiin. Jälkimmäistä silmäillessä sattui silmiini artikkeli siitä onko Facebook syrjäyttämässä emailin kun halutaan lähettää kaverille vinkki (share this) -painikkeella jostakin mielenkiintoisesta artikkelista tai palvelusta. Tutkimuksessa esitellään oikein kaaviokuvin eri tapojen suosiota.
Työpaikkani sähköpostiin tulee mm. Tietoviikon tiedotteet sähköisenä. Tänään luin sieltä mm. Facebookin käytöstä työajalla. Artikkelissa kerrottiin mm että:

"Yhteisöpalvelujen käyttö työajalla on lisääntynyt tänä vuonna 19 prosenttiin viime vuoden 15 prosentista. Brittityöntekijöistä jo jopa 27 prosenttia käyttää sosiaalisia medioita työajalla. Samaan aikaan web 2.0:an liittyvät Trend Micron havaitsemat tietoturvauhat lisääntyivät vuoden vaihteen (joulu-tammikuu) aikaan miljoonasta 1,5 miljoonaan"

Samassa lähteessä varoiteltiin myös Facebookin kautta leviävästä troijalaisesta.

Lisäksi seuraan DigiTodayn syötettä Netvibesissä.

Delin popular bookmarksista bongasin tästä osoitteesta: http://www.mathway.com/
matemaattisten tehtävien ratkaisemiseen liittyviä neuvoja. Eipä ollut minun kouluaikana mitään apuja - itse ratkaistiin vain.

Ajanvietepelaaminen

Ajanvietepelaaminen on ihan hyvä suomennos casual gaming -termille. Aikaa saa vietettyä pelaamiseen jos sitä vain on. Ymmärrän hyvin peleihin koukuttumisen. Amerikkalaisen tutkimuksen rinnalle olisi mielenkiintoista saada vertaileva suomalainen tutkimus. Tiedän nuoria, jotka pelaavat ja ovat koukuttuneet jopa riippuvaisuuteen asti peleihin. Hyviä pelejä on niin verkosta ladattavissa kuin vanhanaikaisilla rompuillakin. Kirjastossamme nuoret pelaavat lähinnä jalkapallo- ja jääkiekkopelejä. Runescapea vain harvoin. Iltaisin ei kovin paljon nuoria kirjastossa enää näy - suurin osa yläkoululaisista on mennyt koulukyydeillä koteihinsa. Opettajien kertoman mukaan moni on aamuisin väsynyt - usein se johtuu yöaikaan pelaamisesta.
Tutustuin Aapelin tarjontaan. Tutustumishetkellä saitilla oli yli 10 000 pelaajaa. Tunnuksen luoneita 160 000. Yritin kokeilla biljardia ja "poks" -peliä. Jälkimmäisessä oli eri vaikeusasteita ja tilastot kaikkien aikojen ennätyksistä. Ennätykset eivät minua sen enempää innostaneet - pelin latautuminen kesti yli puoli tuntia- sitä ennen jouduin asentamaan java-päivityksiä, mikä myös kesti melko tovin.
Aikaa ei nyt riittänyt syvempään perehtymiseen. Pelien ympärille näyttää muodostuvan yhteisöjä - se on varsin luonnollista. Kerääntyväthän ihmiset puistossakin seuraamaan puistoshakkia.
Kymmenisen vuotta sitten Itä-Suomessa Pertunmaalla paikallisen baarin vakioasiakkaat kävivät lainaamassa kirjastosta shakkilautaa ja nappuloita viikonloppulainaan.

Itse pelaan joskus japanilaista shakkia shogia cd-ltä koneella. Myös Go-peli minulla on, mutta se vaatii enemmän keskittymistä ja siihen pitää uudelleen ja uudelleen perehtyä ( On muuten juuri ilmestynyt Go-taitopeli Olli Markkasen suomentamana ja Mäntykustannuksen kustantamana, mainio, selkeä opus).

Pelit ovat hyvä keino myös ikääntyville - äitini pelasi tietokoneella pasianssia. Tyttärelleni lääkäri määräsi karsastukseen puolituntia tietokonepelejä vasemmalla silmällä päivittäin.

Roolipelit ovat nuorison ja nuorten aikuisten suosiossa. Näyttäisi, että niiden harrastajat suosivat myös fantasia- ja scifikirjallisuutta.

Kokoukset ja wiki

Luin Stewart Maderin kirjoituksen wikin käytöstä kokouksissa ennen,niiden aikana ja jälkeen. Enpä voi muuta kuin sanoa, että jospa suomalaiset saataisiin oppimaan tehokkaampia kokouskäytäntöjä. Wiki voisi olla hyvä väline siihen. Yleensäkin olen aina harmissani kun olen saanut esityslistan, jossa on enimmillään vain otsakkeet, mutta ei mitään valmisteltua saati etukäteistietoa tai taustaa käsiteltäviin asioihin. Aikaa menee todella hukkaan tehottomissa kokouksissa. En näe muuta estettä Maderin vinkkien toteutuksille suomalaisissa yhteisöissä kuin muutosvastarinnan. Hyvä idea on myös jakaa sihteerin vastuuta usealle ja vastuuttamista seurannasta. Joskus vuosia sitten tapanani oli herätellä lautakunnan jäseniä täytättämällä kokouksen jälkeen itsearviointilomake, jossa itse kukin vastasi miten oli mielestään vaikuttanut kokouksen kulkuun, valmistautunut etukäteen, ottanut selvää asioista jne. Wiki on mainio väline. Kokouspäätösten seurannan ( ja siihen vastuuttamisen ) wikin avulla kokouksen jälkeen luulisi tehostavan päätösten toimeenpanoa. Työpaikkapalavereissa hyvinkin.
Puheenjohtajan ( wikin vastuuhenkilön) kierrättäminen myös hyvä idea.
Mietin mikä olisi sellainen kokous, mitä ei voisi siirtää wikiin - valtuuston kokous? - enpä tiedä.
Kimppakirjastojen yhteisiin käytäntöihin liittyvät palaverit siirtäisin mielelläni wikiin. Käytännöt kun nousevat esiin juuri käyttötilanteissa - on helppo saman tien kommentoida ja vertailla/vaihtaa mielipiteitä ja sopia. Kun on matkannut kaksi tuntia kokoukseen, ei enää muista kaikkia pikkupulmia, joskus ei isompiakaan. Kokouksissa nousee kaiken aikaa uusia, muita asioita esille, joita ei ennakoinut. Wikissä pysytään saman ongelman parissa. Tämä kysymys on näemmä kiinnostanut monia.

Wikit ryhmätyövälineenä- hups

Wikikirjoittamista on harjoiteltu. Tein profiilin kurssiwikiin. En osannut pienentää delin linkkiä- ehkä teen siitä tavallisen ulkoisen linkin. Muutoin Wiki on yllättävän helposti omaksuttavissa. Yhä vahvemmin alan puoltaa wikiä projektipohjana. Oman työn suunnitteluun voisin rakentaa wikin. Pääsisinkö sittenkään paperipinoistani? Kokouksista ja yhdessä työstettävistä asiakirjoista olen samaa mieltä kuin opetkin - turhaa sälää edestakaisin sähköposteissa ja mikä määrä printtejä. Version versiot sekoittuvat eikä kukaan lopuksi tiedä mikä versio.
Tutkailen vielä mainitut artikkelit ja jatkan huomenissa. Hyveli yöteli, sanoi....

Wikit tiedonlähteenä

Selailin eri wikejä ja wiki-indexistä poimin sattumanvaraisesti wikin, jonka sisällön ajattelin liittyvän kiinnostuksiini WikiStoryn. Wikissä ideana oli jakaa tarinoita - kirjoittaa, muokata toistensa kirjoituksia, kirjoittaa arvosteluja ja keskustella. Kirjoituksiin voi myös varata oikeuden estää muilta tekstiensä muokkaaminen. Selailin sivuja, mutta en kuitenkaan innostunut. Wiki oli aloitettu vuoden alussa, eikä siihen kovin paljon ollut kertynyt uusia sivuja. Tällainen sivusto voisi toimia muutenkin kuin wikinä. Jos olisin itse toimittamassa kyseistä wikiä, lisäisin sinne kirjoitus- ja kirjoittamisen ohjeita. Saattaisi soveltua hiukan muunneltuna lasten ja nuorten kirjoittamisoppaaksi. Siinäkin tapauksessa sivuston tulisi olla elävämpi.

Librarywikistä tutkin ensin libsuccess sivustoa. Sivulla kirjastonhoitajat jakavat hyviä käytäntöjä. Tätä wikiä on linkitetty mm. koulukirjastojen sivuilta hyvänä saittina. alaskan koulukirjastoyhdistyksensivuilta löytyy linkkekjä käyttökelpoisempiin wikeihin koulumaailmaa ajatellen. No, ideahan tietenkin on sekin, että ennemmin kuin yrittää kampanjoida ja kerätä rahaa koulukirjastolle uusiin kirjoihin, kannattaisi opettaa lapset ja aikuiset kohtelemaan kirjoja hyvin :), tai että jokainen voisi adoptoida yhden hyllyn kirjastosta, jonka kirjat pitäisi sitten ojennuksessa ja aakkosjärjestyksessä :).
Näitä ideoita jakelee Ms. Turk kirjastonhoitajawikissään.
Koululuokan oppimisympäristönä toimii grandviewlibrarywiki. Tämän sivun idea on hyvä: eri luokka-asteittain on tarjolla opetusmateriaalia ja tuntisuunnitelmat. Wikissä on myös oppilaiden blogit. Yllätyksetöntä on, että kaikki wikiä toimittavat opet ovat naisia. Wikin etusivu on värikäs ja antaa odottaa enemmänkin. Yleisesti ottaen wikit ovat melko värittömiä ja siten eivät mielestäni riittävän houkuttelevia esimerkiksi lasten osallistamiseen. Jokainen voi kokea ulkoasun myös haasteena.

Asiakkaille suunnatut kirjastowikit joita tsekkasin olivat melko samanlaisia: katalogeja, online-linkkejä, aihepiirien mukaisia linkkiluetteloita, ohjeita tiedonhakuun. Uutishakemistot ja paikallistieto olivat plussaa. Näitä on toteutettu kotisivuina Suomessakin, ehkä hauskemmin tavoin.

Niistä kirjastowikeistä, jotka on suunnattu kirjastojen väliseen ideavaihtoon parhaimmaksi havaitsin Oregonin kirjaston wikin.

Suunnittelumalli vasta-alkajalle

Tutustuin suunnittelumalleihin ja valitsin niistä new starter -mallin. Itse asiassa olisin voinut valita minkä tahansa muunkin, mutta vasta-alkajana tuo sopi hyvin. Uudessa työpaikassa, tai uutena jäsenenä uudessa yhteisössä tai tiimissä ohjeet ja käytännöt ja perehtyminen sujunevat jouhevasti, mikäli alku on suunniteltu hyvin. Myös, kuten mallin esimerkki-casessa kerrottiin, pikainen sitouttaminen sivuston muokkaamiseen sitouttaa myös työhön ja tekee sen heti tutummaksi.

Selailin eri wikeja puoli päivää ja mietin edelleen onko wiki paras vaihtoehto syksyllä alkavaan projektiimme. Wiki voisi toimia paitsi itse projektissa julkisena, tai projektin ohjausryhmässä suljettuna työvälineenä. Luin Kennethin artikkelin "Vuosi wikin käyttäjänä", mikä lisäsi uskoa wikin soveltuvuuteen kokous- ja tiimityöskentelyn apuvälineenä. Mallin hyviä puolia oli aineiston keskittäminen ja päivittämismahdollisuus, tosiaikainen seuranta ja kaikkien osallistumisen ja kommentoimisen mahdollistaminen.
Antisuunnittelumalleista EmptyPages muistutti osallistamisen karikoista - tyhjät sivut pelottavat. Artikkeli valaisi myös ylläpitäjän haasteita.

Tutustuin myös suomalaiseen mediawiki -artikkeliin. Erittäin selkeä johdatus aiheeseen. Uskoisin, että myös oman työpaikkani yhteiset toimintaohjeet ja -käytännöt löytyisivät parhaiten wiki-muotoisena: nykyinen word-muotoinen ilmoitustaulukin on helpottanut päivittäisen infon kulkua, mutta edelleen tulostamme ohjeita siitä sun tästä useaan kertaan. Nyt myös muualta sähköpostilla tulleet tiedotteet voisi saman tien siirtää wikiin kaikkien luettavaksi.
Mikäli vielä keksin nopeamman tavan linkittämiseen toimisi kaikki sujuvammin.

Kirjastowikit

Tutustuin kaikkiin kolmeen ehdotettuun wikiin. Ensimmäisestä Albany County Public Library Staff wikin tapauksessa tarkastelin erikseen vielä lastenosaston wikiä. Sivu oli aika aneeminen, voi johtua myös siitä että katselen sitä läppärillä, jossa kaikki grafiikat ja värit eivät näy. Ideana henkilökuntawiki on hyvä ja luullakseni sovellettavissa missä vain. Tätä wikiä oli päivitetty suht ahkeraan. Itselleni löysin piikin kun huomasin, että olivat jo päättäneet kesän 2009 lastenohjelman teemaksi taiteet ja musiikin. Siitä vaan ideoita jakamaan.

Toinen Memphis Libraryn wiki oli pikasilmäyksellä info sitä miten käyttää wikiä. En pikaluvulla löytänyt sen varsinaisia sivuja.

Kolmas Minnesotan yliopiston wiki oli taas hyödyllinen intrawiki. Oikein selkeä ja opastava wiki. Tässä tulin ajatelleeksi myös, että tiedon tuottajan osaaminen, selkeä ilmaisu, selkeät viittaukset ovat todella tärkeää wikin toimivuuden ja käytettävyyden kannalta.

Edellisen tehtävän yhteydessä tsekkasin Kymipediaa ja sehän oli hieno - idea jaettavissa ja asiantuntevasti tehdyn oloinen.

(Varanger (kts. ed. kirjaus) jo polttelee, siksi nämä nopeat viittaukset. Itse surffaamiseen on mennyt monta tuntia.)

Suunnittelumalleja selasin myös. Latasin niitä koneelle ja aion ( ehkä) reissun päällä niihin palata. Malleja täytyy tutkia syvemminkin, päätin nyt, että syksyllä alkavan nuorten lukupiirin ympäristöksi tullee wiki. Tosin, eräässä kommentissa mainittiin, ettei wikiin päässyt kun joku oli omasta kunnasta siellä häiriköinyt ja IP-osoite suljettu. Sellainen on aina ongelma, toivottavasti me emme törmää niihin. Blogikin on vaihto kyllä.

Tunnettehan Murphyn?

Kaikki lakia lukeneet tuntenevat Murphyn. Se on täällä tänään, ja eilen, ja toissapäivänä. Syitä ja selityksiä. Meillä yleensä jos jokin on hukassa katsomme kaikki ensin kohti kissaa. Mutta ihan totta - ukkonen rikkoi modeemin. Noh sain toisen tilalle - mikä on näillä etäisyyksillä saavutus - ja taas jatkan tehtäviä.
Jostain ilmaantuu aina ylitöitä, juuri kun meinasit...

Nyt kaikkia mörköjä uhmaten jatkan tänä ensimmäisenä aurinkoisena elokuun päivänä urakkaa vielä hetken. Illalla pakkaan tavarani ja suuntaan kohti pohjoisempaa pohjoista Varangeriin jazzfestivaaliin. Jos kerran pitää laittaa lämmintä päälle niin laitetaan kunnolla. Palaan sieltä ehkä viikonlopun jälkeen vahvana kuin viikinki. Nyt ei ole varaa pitää kurssitaukoa niin kuin kävi Venäjän reissun jälkeen.

Perunanvarret

Edellisestä wikitehtävästä jäi vielä se kopiointi tekemättä kun olin niin kovasti tehnyt töitä linkin tekemisen kanssa. Osasinhan sen lopulta, vaikka kello löi jo puolta kahta.

Kopioinpa nyt sitten tähän leikkeen kuvalla höystettynä. ( Blogialusta muuttui jostakin syystä englanninkieliseksi, mutta vähänkö tuo haittaa)

"Kesä 1866 oli erittäin sateinen ja pilasi sadon monin paikoin: peruna ja juurekset mätänivät peltoon, ja syysviljat jäivät kylvämättä. Kun ruokavarastot loppuivat, oli suurien väkijoukkojen lähdettävä kerjuulle pysyäkseen hengissä. Seuraava talvi oli ankara ja kevät tuli myöhässä. Esimerkiksi Helsingin toukokuun keskilämpötila oli +1,8 astetta, kun se oli normaalisti kymmenen asteen vaiheilla. Jäiden lähtö viivästyi monissa paikoin kesäkuulle. Vaikka keskikesä oli melko lämmin, syyskuun alun ankara halla koetteli satoa, joka jäi puoleen normaalista. Syksyllä 1867 ihmisiä alkoi kuolla tuhansittain. Satakunta, Häme, Pohjanmaa ja Pohjois-Karjala kärsivät pahiten – jopa 20% väestöstä menehtyi. Kuolema ei useimmissa tapauksissa tullut nälän kautta, vaan kuolleet olivat usein niitä, jotka olivat menneet kaupunkeihin etsimään ruokaa ja sairastuivat siellä tilapäismajoituksessa tauteihin." lue lisää.


Tältä ne näyttävät :(

wikiiiiii

Wikipedia on mielenkiintoisimpia yhteisesti tuotettuja sovelluksia tiedon tuottamiseksi, järjestämiseksi ja jakamiseksi. Tutustuin wikipediaan nyt uusin silmin ja erilaisesta näkökulmasta kuin arkikäytössä. Selasin ohje- ja esittelysivut melko perusteellisesti ja se kannatti. En ole oikeastaan tullut ajatelleeksi systeemin itsesäätelymekanismia - siis sitä, että tieto muokkautuu uuden ja vielä uudemman editoinnin jälkeen annetun kritiikin tai arvioinnin perusteella. Wikipedian sisällön tuottamisen ohjeet, mitä wiki on tai ei ole, oliva eettisesti kunnianhimoisia. Kirjoittajat valvovat toisiaan ja uusien artikkeleiden kirjoittajia kuulutetaan.

Tutustuin ohjesivujen linkkien kautta eri kielisille ohjesivuille. Japaninkielisen wikin "kahvihuone" oli suoraan suomennettuna kyläkaivo - hauska kulttuurit ylittävä vertaus: kylän kaivollehan sitä on useissa kulttuureissa kokoonnuttu setvimään päivänpolttavia asioita.

Japaninkielisellä etusivulla oli myös linkki japaninkieltä taitamattomille . Siellä keskustelussa oli mm. saksalaiselta käyttäjältä tullut toivomus tiettyä säveltäjää koskevan sivun julkaisemisesta japaniksi. Perusteena, että monet japanilaiset varmasti arvostaisivat tuota tietoa kun kyseisestä säveltäjästä ei japaniksi kuulu löytyvän mitään tietoa. Tämä esimerkki osoitti selkeästi miten yhteistyö voi toimia yli kieli- ja kulttuurirajojen. Joku toinen taas kaipasi ohjeita ongelmaansa ettei saanut japaninkielisiä fontteja näkösälle.

Suomalaisen Wikin Projektit - osiosta löysin mm. budo-lajeihin liittyvän wiki-työryhmän ja sitä kautta itä-aasialaisten artikkeleiden kirjoitusasua koskevat ohjeet. Täällä harmitti yhtenäisen termistön puute. Puhutaan latinisaatiosta, mikä särähtää korvaan kun on tottunut puhumaan romanisaatiosta. Muutoin ohje-osio on tarpeellinen sillä esimerkiksi Budo-artikkeleissa häiritsi erityisesti juuri kirjava ja puutteellinen kirjoitusasu.

Mutta esimerkkikopioksi valitsin silti artikkelin Suuret nälkävuodet Tähän törmäsin kun tarkistin erästä toista artikkelia varten nälkävuosien vuosilukua. Aihe on varsin ajankohtainen: Pakkanen pani perunanvarret ja niitä surressa tulin ajatelleeksi, että juuri tällaista se on ollut. Minä kasvatan pottujani ihan huvikseni ja tarpeen vaatiessa ostan kaupasta. Suurin osa meistä hyvinvointivaltioiden kansalaisista syömme pottumme itsestään selvyytenä. Mutta entä jos ensi vuoden ravinto olisikin ollut juuri näistä perunanvarsista kiinni. Nälkävuosiin ei Suomessa tuolloin ollut varauduttu, vasta sen opettamana Suomen maatalous alkoi kehittyä. Aamun uutisissa 2008 kritisoitiin Suomen huoltovarmuutta. Sanopa se - emme voi tuudittautua itsestäänselvyyksiin.

Widgetit

Onnistuin liittämään LibraryThingin widgetin blogisivulle. LT:ssä rekisteröimäni kirjat ovat ainoastaan satunnainen kaapaisu kirjahyllysstä - kuten eilisessä kirjoituksessani mainitsin, en ole päättänyt vielä missä järjestyksessä kirjoja lisään. Japanilaisia kirjoja lisäsin ihan kokeeksi - niitä löytyy useita satoja eri kielillä. Kiinnostavaa oli että LT heti löysi hyvin japanilaisella kirjallisuudella painotetun kirjaston. Kiva se. Ja suosituksiinkin painotus heti näkyi. En silti välttämättä ole kiinnostunut ainoastaan japanilaisesta kirjallisuudesta. Se nyt sattuu olemaan yksi ammatillinen erikoisalani. Ehkä etsin lukusuosituksia painottamalla enemmän tagejä, niitä en vielä lainkaan käyttänyt. Delin ym liittäminen myös LT -sivulle on kätevää. pääsee heti oikeaan seuraan.
Rss-syötettä en edelleenkään ole onnistunut blogisivuuni liittämään.

Luin myös artikkelit LT:stä kirjastokäytössä ja mietin sitä vähän. Ehkä vastaava palvelu suljetussa ympäristössä palvelisi esimerkiksi hakeutuvaa kirjastotyötä. Valtakunnallisella tasollahan tätäkin jo puuhataan. Henkilörekisterilaki ja tietosuojasäädökset ja niiden rajoitukset on kuitenkin ottaa huomioon.

Minun ja Sinun kirjat LT:ssä

Olisi mukava kun Library Thingissä olisi hiukan sulavammat suomennokset : "librarythingaa ei oikein istu minun suuhun" - keksikää jotain. Itse palvelu - tutustuin siihen jo keväällä, mutta en tohtinut kirjautua kun tiesin jääväni koukkuun. Niinhän siinä kävi. Vähän kuin sipsien syöminen; vielä yksi sipsi/kirja. Koska lie saa luetteloitua kaikki. Mietin mikä olisi hyvä järjestys viedä kirjoja rekisteriin - aloittaako niistä, jotka ovat olleet itselle merkittävimpiä, vai alkaako vain aakkosjärjestyksessä. Ylähyllyltä vai alakerrasta. Pirtistä vai makkarista. Luetuista vai omistetuista. Suomenkielisistä vai muista kielistä. Itselleni käy usein niin, että etsin jotain kirjaa kirjastosta ja muistan sitten että se onkin itsellä, tai päinvastoin, nykyisessä tai jossakin entisessä työpaikassani.

Tässäkin huomaa, että sitä jollakin tavalla määrittelee itseään kirjojen kautta - olet sitä mitä luet.

Reviewt on hyvä juttu - siihen täytyy ottaa myöhemmin aikaa. Suggestions ja Unsuggestions on mielenkiintoinen. Ymmärrettävä logiikka, mutta aika hyvin sattunut toistaiseksi. Esimerksi epätodennäköisimmiksi kirjoiksi on ehdotettu hömppää ja dekkareita tai scifejä - niitä en todellakaan harrasta. No, nyt juuri luin yhden Ari Paulovin ja mikähän se oli tässä aiemmin- joku Remes, taisi olla toimittajasta, joka rakenteli uutta elämää ja miten se nyt meni, vaimo jossakin kehitysmaassa töissä jne. En varmaksi sano että oli Remes, mutta suomalainen dekkari kuitenkin. Niin, siis kyllä listalta löytyi outojakin tapauksia tai sitten ihan triviaalia. Jos minulla on Veijo Meri hyllyssä, niin siitä sitten automaattisesti myös Linna olisi hyvä lukea ( no onhan nekin minulla vaikka ei vielä rekisterissä).

Keskustelut ovat varmaan kiinnostavia kunhan aikaa löytyy. Ehkä tässä oppii myös pikalukemisen taidon.

Hiukka hivelee mieltä kun löytää samoja kirjoja niiden ihmisten hyllystä, joita jotenkin arvostaa tai joiden tekemisiä seuraa muuten. Myös se, että suomeksi lukemansa teoksen on joku toinen lukenut alkukielellä ja taas löytyy lisää yhteisiä kirjoja on hauskaa. Jos tyyppi on vielä liittänyt profiiliinsa tietoja itsestään, ammatin jne. on kuin tuttavapiiri laajenisi. Ehkä voidaan avustaa kollegiaalisesti jossakin muussakin asiassa.

Joku heitti ( olisiko ollut A Röngäs) , että palvelu voisi olla myös mobiilisti saavutettavissa kätevä: esimerkiksi kaupassa voisi tarkistaa onko itsellä jo kyseinen kirja. Niinpä.

Rekisteröidyin siis palveluun ja luultavasti roikun siellä ainakin jonkin aikaa. 200 kirjan jälkeen mietin sijoitanko 25 dollaria .

Reflektointia jälleen

Nyt olen kutakuinkin kerrannut tähänastiset tehtävät. Meset ja ircit, flickerit ja slidesharet. Luin myös muiden kirjoittamia ajatuksia keskustelukulttuureista ja -foorumeista. En kovin aktiivisesti keskustele palstoilla, vaikka luen ja seuraan niitä kyllä - yksinkertaisesti ajankäyttökysymys. Seuraan tietenkin kirjastoalan keskustelua, joitakin blogeja, mediakasvatuksen juttuja mm. Sitten kun hallitsen tämän sujuvammin aion laittaa omia ajatuksiani enemmän ylös kovasti kutkuttavan yhteisön keskusteluihin liittyen, nimittäin sometun. Siellä on virkeää joukkoa ja kaikki innostuneita oppimisesta. Opettelen myös olemaan hiljaa - se kannattaa joskus myös kokouksissa ja palavereissa.

Parhaiten oppii opettamalla muita - vanha totuus pitää yhä paikkansa. Teen parhaillaan omaa dia-koostetta näistä aiheista omaan työyhteisöömme. Pidämme verkostomme kanssa koulutuspäivän kuukauden päästä ja aiomme oppia yhdessä lisää ja jakaa osaamistamme.

Syksyllä aloitamme yläkoulun ja lukion kanssa uuden projektin, jossa kurssitaidot tulevat olemaan hyödyksi. Wiki tulee olemaan keskeinen siinä.

Jossakin kurssitehtävässä pyydettiin miettimään onko suhde internetiin kurssin aikana muuttunut. On verkko tullut konkreettisemmaksi ja lähemmäs, tutummaksi. Pelot ja uhat ovat toisaalta hälvenneet, mutta uusia on tullut tilalle. Kuka meitä valvoo ? Ketä me valvomme? Missä kulkee yksityisen ja julkisen raja? Tiedon ja välineiden haltuun ottaminen on entistä tärkeämpää, mutta tuo myös uusia mahdollisuuksia haltuun oton myötä.

Verkostoitumista olen aina puolustanut - siitä näkemykseni on vain vahvistunut. Tieto kuuluu kaikille. Jakaminen lisää luovuutta. Luovuus lisää iloa.

Links for You

Käytän rss-syötteiden lukuohjelmana Netvibesiä. On vähän sama olo kuin kotona: työpöytä täyttyy tärkeästä ja vähemmän tärkeästä. On pino siellä ja toinen täällä. Järjestystä kaivataan. Aiheiden sortteeraamiseen menisi helposti puoli päivää - mietin onko alusta sittenkään paras mahdollinen. Olisi vain rohkeasti uskallettava poistaa aineisto, josta ei tunne olevan hyötyä tai iloa. Millainen on hyvä mittari? Papereita järjestäessä valitsen mahdollisimman reteän päivän. Otan paperin käteeni ja mietin : mikä on pahinta mitä voi tapahtua ellei minulla ole tätä. Ellei se ole kovin kauheaa, siitä vain roskikseen. Nyt saman voisi tehdä syötteille. Pitää keksiä vain oikeat kysymykset. Delete -nappulan painamisen jälkeen homma häviää, se saattaa olla vaikea löytää uudelleen. Olisiko ennen lopullista deletointia jokin välivarastointivälilehti hyvä tähän tarkoitukseen? Vai olisiko järkevää miettiä sopivat kriteerit syötteen sisällön arviointiin? Millaisia olisivat ne mittarit? Esimerkiksi: tuottaako tämä minulle ( tai jollekin toiselle) iloa? , hyötyä? työssä? vapaa-ajalla? jne. Soveltuuko kierrätysperiaate: ellen itse tarvitse, olisiko joku muu, joka hyötyisi... del.icio.us linkki kaverille - noh, ei tukahduteta kaveria infotulvaan.

Joka tapauksessa eilen löytämäni linkki mediakasvatuksen podcastiin radioverso.orgHD oli sen verran innostava, että lähetin sen joillekin delissä mediakasvatuksesta kiinnostuneeksi ilmoittautuneelle. Linkin löydät myös omasta deli-linkkiluettelostani, jota en vieläkään onnistunut siirtämään blogiini. Huomennea uusi yritys.

Tsekkasin myös mindmappaamisen linkit kurssikollegan sivulta löytämäni linkin kautta. Nyt teitä kaikkia harmittaa kun en tässä suoraan linkitä sinne - äsh, etsikääpä tagin avulla. Varmasti löytyy. Laitoin kommentin myös Århusin kirjastoprojektista linkanneelle. Kiitos vain.

P.S. Kemppinen saa hurjasti kommentteja - on se moniainen mies.

Kertausta

Kertasin rrs-syötteiden mahdollisuuksia ja tilasin pari uutta. Tarkastin aiemmin tilaamieni syötteiden päivittymistä. Jotkut nimittäin eivät ole tarjonneet mitään uutta aikoihin. Luulin että vika oli tilauksessani, mutta sivuja tsekkaamalla huomasin, ettei sivuille todellakaan ollut tullut mitään uutta. Poistin jonkun niistä. Aiemmin löysin Ylen venäjänkielisen blogin - ajattelin seurata sitä opintojen tueksi. Se on vähän kuin pitäisi jalkapalloa sängyn alla, kuten pienet jalkapallostarat tekevät. Yritin myös lisätä sivulleni delin logoa, mutta en onnistunut. Pitänee yrittää huomenna uudelleen. Fanitan entistä enemmän Anne Röngästä. Kaikkea uutta opin sieltä http://opeblogi.blogspot.com/ ja sometun syötteitä seuraamalla. Tutustuin ao. linkin kautta mm. tumblr.comiin, jota AR esitteli opintomuistiinpanojen apuvälineenä. Toinen linkki pohti ajankäyttöä ja miten säädellä syötepaljouden aiheuttamaa infotulvaa valitsemalla linkeistä itseä kiinnostavimmat.

Meanwhile, töissä intouduin kokeilemaan kuinka tiedonhakukilpailu puree kesällä. Aiheeksi otin "Tunnista niittykasvit", keräsin kymmenen niittykasvia, laitoin kunkin omaan pulloonsa numerolla varustettuna ja kasvikirjat avuksi pöydälle. Iloinen yllätys oli kun jo saman päivän aikana sain useita kilpailuvastauksia kokoon. Joko lapset kaipaavat kouluun? Vai oliko kasvien tunnistaminen haastava tehtävä?

Ei voi olla totta!

Onko todella niin, että viimeinen blogimerkintäni on toukokuulta? Ainakin kesäkuussa olin vielä kurssimesessä, juuri lähdössä Venäjälle, hengästynyt työkiireistä, kurssitehtävistä, uusista suunnitelmista... Noh, I´m back. Kiirettä riittää edelleen, töitä, suunnitelmia, hyviä aikomuksia. ( Kuvassa pienten lasten osasto Petroskoin lasten ja nuorten kirjastosta, kirjoitan siitä myöhemmin lisää).
Kertaan aikaisempia kurssitehtäviä. Aloitan alusta, aivan kuin venäjän opiskeluni, uudelleen oppitunnista yksi.

Olen lueskellut muiden blogeja tässä pari tuntia ihaillen. Olen niista saanut uusia vinkkejä, kiitos vain, ahkeria te kaikki. Päätin perustaa toisen blogin eri alustalle. Vertailen eri alustojen toimivuutta, jotta osaan sitten joskus neuvoa muita.

Töissä kaikki muut ovat lomalla ja siksikin kiirettä on riittänyt. Hyllyremontti on vienyt omaakin aikaa, mutta tulos on toimivampi. Kesäasukkailta tulee kiitosta, kehuvat Suomen kirjastolaitosta kilvan. Käyttävät päätteitä, lainaavat uutuuksia, täyttelevät tiedonhakukilpailulomakkeita. Heinäkuun ajan voi testata tietojaan niittykasvien tunnistamisessa.

Nyt vain toivon, että tämän kurssin loppukirini aikana olisi edes joku vielä mukana ja heittäisi jonkun kommentin, että tiedän etten yksin harhaile 23avaruudessa.

Selätä vatsatauti!

Pitää ihan testata millainen otsikko herättää lukuhalun. Aiheesta bloggasi minuscola tänään. (http://minuscola.blogspot.com/) . Niin verraton ajatus, että sitä sietää pohtia enemmänkin. Kuka lukee tekstiäsi? Kenelle kirjoitat? Miten kirjan nimi vaikuttaa, jotta kirja löytää lainaustiskille. Alkuperäinen nimeke vs. suomennettu.
Netvibesissä luen syöteotsikot ja niiden perusteella päätän luenko enemmän - joskus voi jokin hyvä jäädä siksi lukematta. Jos haluan, että joku lukee tekstiäni on opeteltava tiivis, sisältörikas ilmaisutapa. hmmm.

Linkistä linkkiin

Slideshare oli uskomattoman nopea ottaa haltuun. Kun vielä osaisin pienentää blogiin lähettämäni sliden sivuun sopivaksi. Sellaisenaan jää turhan isoksi. Mielenkiintoista oli myös, että katsottuaan jonkin diaesityksen seuraa linkkejä muihin samantapaisiin slideihin. Siihen voi juuttua. Hei tuokin on kiinnostavaa! Ja tuo! Esimerkiksi tuon Bloggaamiseen liittyvän sliden linkkinä oli Pirkka Aunolan Diaesitys ( yle.fi.stä) viime vuoden lokakuulta, median megatrendeistä, jossa oli silkkaa tutkimustietoa verkon käytöstä, käyttäjäryhmistä ja sisällöistä. Kaikista näistä voi saada vinkkiä kun suunnittelee palveluja esim. nuorille. Tiesitkö että 83 % suomalaisnuorista on tuottanut sisältöä verkkoon!

Esityksestä opittua: Netti ei ole media vaan paikka.

Slideshare kerralla hyötykäyttöön

Slideshare kerralla hyötykäyttöön: Luen ohjeet, katson esittelyvideon, rekisteröidyn, lataan FlashPlayerin ( onneksi osaan japania), etsin ensin libraryslideja, sitten journalismia in english, kolmannella yrittämällä hakusanalla "johtaminen" suomeksi : BINGO - seuraava esitys, olkaapa hyvä:

Bloggaaminen ja ajankäyttö, Konfabulaari 10.11.2006

From: Tuija, 3 months ago

View Upload your own

Tavoitteellisen bloggaamisen motiiveja / Miksi blogata / Mistä aikaa bloggaamiseen, esitys Helsingin yliopistolla pidetyssä konfabulaari - seminaarissa.


SlideShare Link

Oikea foorumi

Kertailen aikaisempia tehtäviä ja tsekkasin joitakin keskustelufoorumeita. Ainakaan tuolta listalta, mikä kurssiblogissa oli ei löytynyt mitään kiinnostavaa. Tsekkailin muutaman. Oli erilaisia vertaisfoorumeita. Ehkä liian yleiset foorumit ovat pinnallisia. Mietin esimerkiksi yhden mielenterveysfoorumin kohdalla mitä siihen koukuttuminen mahtaa merkitä osallistujalle. Masentunut masentuu helposti entisestään. Toisaalta ymmärrän tarpeen etsiä vertaistukea mistä tahansa. Ehkä tervehdyttävämpi ratkaisu voisi olla (mahdollisesti suljettukin) foorumi jollekin kiinteälle ryhmälle.

Nuorten lehti Demin keskustelupalstoista kurkistin kirjat ja novellit -osastoa. Siellä oli sekä avoimia, että inside -foorumeita. Neljän tytön (?) lukupiiri arvioi yhdessä lukemiaan kirjoja ja jutteli siinä sivussa muistakin teinityttöjen arkisista, mutta tärkeistä asioista. Oli mukava lukea kun toinen hehkuttaa toiselle paljon lukevasta pikkuveljestään. Oli muutenkin ihan mielenkiintoista lukea, mitä tytöt lukemistaan kirjoista ajattelivat. Toki nuorten kirja-arvosteluja voi lukea myös kirjastojen sivuilta, mutta ne ovat usein yksisuuntaisia.


Kirjastot.fi:n keskustelu on melko laimeaa.


Aktiivinen ja todella mielenkiintoinen keskustelu vireilee "sosiaalinen media oppimisen tukena" -blogisivuston foorumeilla ( SOMETU) . Henkilöt keskustelevat melkein kaikki omilla nimillään ja aiheet liittyvät kaikki sosiaaliseen mediaan. http://sometu.ning.com/

Tällä hetkellä hyvinkin ajankohtainen blogi.

limppuja kuvapalvelusta

Flickr -tehtävässä kävin tsekkaamassa ohjaajiemme palveluun jakamiaan kuvia. Löysin sieltä mainion herkullisen kuvan macen limpuista. Käytin Cc-oikeuksin vapaaksi ilmoitettuja kuvia ja liitän kuvan tähän. Kuva on mieluinen sikälikin, että olen tässä haeskellut ruisleivän juurta, jotta taas voisin alkaa leipomaan oikeaa ja aitoa ruislimppua. Hukkasin nimittäin mahtavan hyvän juuren kymmenen vuotta sitten pohjoiseen Heinolasta muuttaessani. (Mitä kaikkea Mace osaatkaan!)

Suoritin myös toista tehtävää eli luin muiden blogeja ja taas vakuutuin blogiseuraamisen ja tiedonjakamisen hyödyistä. Minuscolan http://minuscola.blogspot.com/ blogissa annetun linkin ( Kiitos siitä!) avulla löysin Käräytys -sivun. Siellä on juurta jaksain selostettu nuorisolle esim kuviin liittyvistä tekijänoikeuksista. Tekijänoikeudet löytyvät muualtakin, mutta havainnolliset esimerkit olivat opettavaisia. Opin esimerkiksi mitä suoralinkittäminen on. En ollut tiennyt että suoralinkittäminen vie tilaa kuvan alkuperäiseltä sivulta ( siksi en suoralinkittänyt macen limppuja) , mutta kuvan tallentaminen ja sieltä blogiin liittäminen vie tilaa omalta sivultani.

Sitten käytän valtaa ja ohjailen tiedonkulkua: en laita linkkiä "Käräytys" -sivulle, vaikka se olisi nopea tie löytää sinne, vaan linkin minuscola-blogiin. Miksi? koska se on hyvä blogi, jota kannattaa selata muutoinkin. Ja sieltä löydät käräytykseen, ellet jo ole siellä.

En kommentoinut macen limppu-kuvaa Flickrissä, koska se olisi vaatinut rekisteröitymisen. Tuoksukoon siis limppu täällä :)

Asiaa vai asian vierestä

Pitääkö blogikeskustelun olla vain asiallista? Muutaman kerran on kuulunut kommentteja asiallisuuden puolesta blogikirjoituksissa. Eiköhän nämä kirjoitukset tällä kurssilla ole olleet enimmäkseen juuri sitä. Persoonallisuus sallittakoon. On mukava lukea erilaisia kirjoituksia.
Jos ajattelen vaikka ihan käytännön kirjastotyötä niin sitähän me teemme myös parhaiten persoonamme kautta. Tiedon jakaminen on parhaimmillaan löytämistilanteiden luomista. Jos vastaamme asiakkaalle vain juuri siihen mitä hän kysyy ( niinkin täytyy tietysti usein tehdä ja se silloin riittäköön) hän saa vain sen mitä pyysi. Löytämisen ilo tulee sitä kautta, että löytää jotain mitä ei tiennyt tarvitsevansa, uuden polun. Siinä on usein olennaista persoonan osuus. Hiljainen tieto ei pääse esiin ilman että avaa persoonansa rajoja.
Aikaisemmassa merkinnässäni kirjoitin ketjuuntumisesta irkissä - se on kiehtovaa. Mitä uusia polkuja löytyykään. Sen voi tehdä myös tietoisesti

Artikkelit kurssin suola

Netin keskustelukulttuuri puhuttaa. Monet ovat blogissaan havainneet, että useimmat yleiset keskustelupalstat ovat melko mitättömiä. Kommentit toistuvat, jos joku helmi kimpoaakin esiin, se hautautuu pian taas muiden alle. On lisäksi melko työlästä seurata keskusteluketjua eestaas klikaten.
Ehkä kestää aikansa että löytää hyvän keskusteluryhmän - kaveri vinkkaa ja kutsuu mukaan kuin entiaikaisilla muovikulhokutsuilla. Mace kertoi jossain kommentissaan (http://xmacex.wordpress.com/ ) alkaneensa uuden blogin irtauduttuaan jostakin toisesta, vai mitenkä se meni, Sama lienee keskusteluryhmissä. Aikansa kutakin. Moni pitää useita blogeja. Se on vähän sama kuin livessäkin elämässä - meillä on useita eri yhteisöjä ja rooleja niissä.

Kurssilla annetut linkit kommunikaatiokulttuuriin liittyviin artikkeleihin ovat olleet antoisia.

Ihan itsekseni saan ahaa-elämyksiä ja kiinnostun lisää. Soisin, että osaisin jalostaa näin syntyneet oivallukseni ymmärrettävään muotoon, jotta voisin heittää niitä mukaan yleisempäänkin keskusteluun. Blogikirjoitukset eivät yleensä ole kovin pitkiä. Se on myös eräänlainen vaade oppia ilmaisemaan ajatuksiaan tiiviisti ja selkeästi. Kuka lukee ylipitkiä kommentteja?

23asiaa kurssi on yhteisö. Muistelen muutaman vuoden takaista kotisivujen päivityskoulutusta, jossa kymmenkunta henkilöä opetteli samalta viivalta alkeita. Hyvin pian sieltä täältä kuului enemmän ja vähemmän hätääntyneitä huudahduksia "hei älkää menkö niin nopeasti" "oottakaa, mä en oo vielä mukana". Nyt on mielenkiintoista kun voi seurata itseään samalla kertaa ulkopuolelta kuin itse tilanteen sisältäkin.

Eli mitä minun pitikään sanoa?

sukupolvenvaihdos

Aina silloin tällöin meillä on niin alakoululaisia kuin yläkoululaisiakin työharjoittelussa. Tänään oli kaksi viidesluokkalaista tyttöä.. Niin reippaita ja innokkaita että. Osasivat jopa aakkoset, mikä uskomatonta mutta totta, aina silloin tällöin tuntuu olevan unohdettu taito yläkoululaisillakin.

Toinen tyttö ei malttanut edes lähteä kotiin kun tunnit tulivat täyteen " kyllä mä vielä voin jäädä" hän sanoi ja jatkoi iloisesti töitä.

Nyt en ole kovin jaksanut perehtyä kurssihommiin. Vierailin joillakin keskustelusivulla, tsekkailin muiden blogeja. Irc-gallerian väestön keski-ikä näytti olevan aiheesta riippumatta n. 21-23 v.

En aio rekisteröityä. Oli kyllä mielenkiintoista seurata linkkejä nimimerkistä ja yhteisöstä toiseen- aina löytyi yhteisiä mieltymyksiä, että niin ihmiset ketjuuntuvat. Toinen mielenkiintoinen havainto oli suuri japanilaisperäisten nimimerkkien määrä. Kertooko se nuorison kiinnostuksen suuntautumisen painopisteen muuttumisesta

Aamulla menen lukiolle. Se on yhdistetty vinkkaus ja puhetta kirjallisuudesta -kesksustelu. Täytyy kysellä myös irkistä nuorten mielipiteitä.

blogi on turha, blogi opettaa nöyryyttä Linkki

En ajatellut tänään blogata mitään, mutta sitten vain käväisin seuraamassa mitä netvibesiini kuuluu ja tarttui Digitoday.n syöte artikkeliin Blogi on turhaa, blogi opettaa nöyryyttä ja saattaa toimittajat häpeään.. http://www.digitoday.fi/viihde/2008/05/08/Blogi+on+turha.+Blogi+opettaa+n%F6yryytt%E4+toimittajille/200812786/66?rss=6

Mielenkiintoinen Timo Poropudan artikkeli blogeista ja blogi- ilmiöstä yleensä. Perustui kyselyyn - mutta käykää toki lukemassa itse!

mesetystä ja verkon rakentamista

Tänään ehdin juuri ja juuri meseen. Kiitos vain monista neuvoista. Opin pari uutta asiaa, eli lähettämään linkkejä toisille deliin. Sitten lueskelin vielä tehtäviä ja kurssikavereiden blogeja, kommentoin paria. Heitin kommentin myös Kirjavinkkariblogiin. En viitsi linkittää kaikkia kun niiden selailussa menee sitten aikaa.
Opeblogi on minusta tosi hieno homma ja kun se syötteet saa netvibesiin niin sitä voi seurata. joka päivä tulee uutta. Opetuspuoli on kuitenkin myös lähellä ja kiinnostaa kollegiaalinen keskustelu sielläkin.

Hesarin keskusteluissa kiinnitti huomiota kirkon avaama tekstiviestipalvelu nuorille netissä.
On melko kiihkeitä kannanottoja. Kurkatkaapa. En kyllä itse alkanut kommentoimaan, vaikuttaa ettei tuo keskustelu hevin laannu. Miksi nuorille ei saisi olla useita kanavia auki? mitä useampi korva- sen turvallisempi ympäristö.

Päivällä vinkkasin kutosille pinon kirjoja. Yö meni niitä lukiessa kun tuli niin lyhyellä varoitusajalla. Oli kuitenkin ihan kiva sessio - kaikki menivät lainaan.

Tulin koneelle ja mese oli jäänyt auki - tytär siellä mesetteli - oli mukava vaihtaa muutama sana.
Kerroin hänelle ( 16 v) tästä kurssista ja hän mesetti takaisin että COOL!

opeblogi tuulettaa 23asiaa-kurssia!

Opeblogi ylistää 23asiaa-kurssia http://opeblogi.blogspot.com/. Upeeta, ja kommentit myös. Hyvä sana leviää. Hienoa Mace ja Matti! Olemme täysin samaa mieltä. Voin muutenkin suositella tuota blogia. Kiitos vain meidän opeille vinkistä. Tämä olisi hyvä osoite lähettää muille, mutta kun en nyt juuri jaksa keskittyä enempään koska:

Minun pöytäkoneeni alkoi hidastelemaan kun selailin kavereiden blogeja. Laitoin nyt levyn eheytykseen ja kirjaan vain pienen viestin, että muistan olevani mukana. Tässä läppärillä ei näy lainkaan värejä tai grafiikoita mistä johtunee.

Puolen päivän aikaan alakoululta soitettiin että olin kuulema luvannut kesälukemista -vinkkausta toukokuussa. toki, mutta en ihan huomiseksi mutta esim toukokuun vika viikolle. Noh 5b haluaa siis tulla huomenna klo 10.00. Kun kerran tulin luvanneeksi niin ei kuin kirjoja keräämään ja nyt menee sitten loppuilta niitä tsekatessa. Yritin kerätä jotain teemaa helpottaakseni itseäni, mutta kovin on sekalainen joukkio. Jos jokin teema niin "maalta kaupunkiin tai kaupungista maalle, ehkä ihan ulkomaille asti".

Huomenna sitten näen mitä olen vinkannut. Tämä luokka oli yksi meidän "Lukujuttuja" - projektin osallistujaluokista toissa viikolta. Kun kerran lapsilla innostus on päällä, niin silloin ei ajatella työaikaa - niinhän se meni.
P.S. siellä sataa lunta...

voi viikkoa

Tänään useimmat kirjaston asiakkaat päivittelivät kesän lyhyyttä tai jokunen sentään huoahti, että hyvä että viileni - räntää satoi ja myrskysi, mittarissa +1,0 kun eilen oli +19. hrrh.

Luin uudet tehtävät läpi, mutta kyllä tämän maanantain annokseksi saa riittääkin tehtävien lukeminen vain. Ei mitään jakoja että niitä tekisi. Kirjoitin pari lyhyttä kommenttia ja kehitin kaksi uutta silmukkaa verkostooni. Kaikilta en löytänyt "add me " - nappulaa.
So, better luck next time. Ehkä se on huomenna.
Huomenna tapaan lukion ja yläkoulun media/äikän-ja kuviksen opet ja suunnittelemme yhteisesti nuorille suunnattua projektiamme. Siihen tulevat sitten myös nuoret tietysti itse mukaan suunnitteluun, toivottavasti jo seuraavassa tapaamisessa. Polkaisemme sen syksyllä käyntiin - aiheena "Avaimet -käteen kartta matkaan - tekstityökaluja nuorille". Luulen, että siellä nuorten joukossa on sitä todellista osaamista - ei silti nuo ope-kollegat ovat kyllä ihan osaavia tyyppejä.

Nyt otan Itkosen Kohti - opuksen mukaani - kumpi nukahtanee ennen.

IRC -sunnuntai

Olen melko addiktoitunut tähän kurssiin. Irkki oli ihan mukava, vilkas sessio. Jonkun aikaa oli ihan kiva vain seurata muiden kysymyksiä, siitä itsellekin selvisi moni juttu.
Huomisesta alkaa vilkas viikko, työkalenteri on melko täysi. Kirjaston hyllyt ovat melko sekaisin vielä kun aloimme vähän vaihtelemaan hyllyjärjestystä. Tilasin yläkoulun ja lukion kuvisluokalta selkeät opasteet hyllypäätyihin. Kuvisope lupasi jopa vielä toukokuun aikana. Wau. Uskon, että niistä tulee hienot. Pienenä kirjastona meillä on tietenkin myös pienet tilat. 80-luvun tarpeisiin tehdyt. Nuorisolle ei ollut lähes lainkaan tilaa. Uudella järjestelyllä toivomme lisää viihtyvyyttä ja rauhallisia lukunurkkia. Luovuus saa olla huippuluokkaa, jotta saadaan toimiva, viihtyisä systeemi. Kokeilemme myös jonkinlaista aihepiirisysteemiä. Ei ehkä niin tiukkaa kuin esim Vaasassa, mutta pienempiä ryhmityksiä. Tavoite on, että aineisto löytyisi helpommin. Selailu on kirjaston suola. On mahtavaa löytää jotain mitä ei tiennyt tarvitsevansa!

Jos teillä on hyviä, toimivia ideoita niin kiitos! Kiitän kyllä sitten julkisesti.

Tänään tartuin ties monennenko kerran Hämeenanttilan Perijät -romaaniin. Sain sen joululahjaksi, mutta en ole päässyt sisään. Nyt luin sen kuitenkin yhtä soittoa ja tuli vanhat suomalaiset musta-valkoelokuvat mieleen, vaikka aihepiiri liikkuikin talousjournalismissa ja välineet digiajassa. Eniten minua häiritsi kirjassa sen kieli. Se-sanan käyttö ihmisistä puhuttaessa muulloinkin kuin dialogeissa ( niissähän se on ok) ja ihan puhtaasti oikoluvun puute.
Pidän Hämeenanttiloista, heidän kolumneistaan, haastatteluistaan ja symppaan heitä henkilöinä, mutta tämä romaani... en tiedä mitä sanoa. Ehkei se nyt vaan ollut minun lajiani.

Sitä tulee luetuksi niin paljon enemmän lasten ja nuorten kirjoja. Ne harvoin pettävät.

Kitaran soinnut, rss ja muut herkut

Nyt ne sitten lähtivät, jäät nimittäin. Kohti merta. Mukana näytti menevän myös jonkun laiturirakennelmia, tukkeja, juhannuskokon rimoja, mahdollisesti myös meidän katiska. Ottakaa talteen te siellä meren lähistöllä mikäli niitä tapaatte. Upea oli tämänvuotinen näytelmä - sitä kesti kolme päivää. Vesi vuoroin nousi, vuoroin laski sen mukaan mihin jäät patoutuivat. Jylinä ja ryske. Ja aurinko paahtoi täysiä. Nyt siis voin rauhoittua taas harjoittelemaan näitä kurssiasioita.
Mitä yhteistä on kitaran soinnuilla ja rss-syötteillä tai muilla verkkovimpaimilla? Olo on kuin kitaran alkeita opiskellessa - samaa sointua peräkkäin: Am, C, Dm, G, johon sormet eivät riittäneet. Em oli helppo. Osaan nyt tilata syötteitä, vähän siirrellä niitä eri välilehdille ja asemoida sivua. Lukea pääotsikot. Sama Del.icio.usin kanssa. Herkullista kyllä, mutta pitäisi ottaa aktiivikäyttöön. Olisin mieluusti siirtynyt jo seuraavaan osioon eli ihmiset tiedonlähteinä jne mutta sisällöt eivät vielä näkyneet. (Onko näin?). Oppimisen kannalta nimittäin on usein tehokasta selailla asioita etukäteen, jotta ne sitten tuntuvat tutummilta kun niiden aika on.

Jaakko oli pohtinut blogissaan http://jaakon23asiaa.blogspot.com/ oivallisesti syötteen ja blogin lukemisen eroa - kumpi on kokonaistaloudellisempaa - syvyyttä vai pintaa.
Pysyisikö syötteiden lukemisella small talkin mukana?

Jep jep. Am, Em, Dm....

Roosa, Leevi, Pörri ja muita kissaeläimiä

Että kukako siinä kulkee? - sen saat tietää kun luet tarinan loppuun.

Roosa on heistä se, joka ei ole hukassa. Se vain piiloutuu kun katsoo sen tarpeelliseksi. Roosaa ennen oli Pörri ja Pörriä ennen Leevi. Leeviä ennen Misu. Misu oli jo 17 kun se sai monien vaiheiden jälkeen viimeisen kotipaikkansa maalla. Pahaksi onneksi sen kohtalona oli pudota kaivoon. Vanhaa kissarouvaa jäi
suremaan suuri joukko isoja ja pieniä ihmisiä.
Leevi ei ehtinyt yhtä vanhaksi. Se oli melko taitava kiipeilijä ja liikkui sujuvasti luonnossa. Niin sulavasti että sille kävi vanhanaikaisesti ja se synnytti alaikäisenä Pörrin. Noh, Pörri oli tullut emoonsa eikä ollut paljoa vanhempi saadessaan neljä poikasta. Tässä vaiheessa Leevi katosi. Niin katosivat myös kaksi Pörrin poikasista. Ja lopulta Pörri itse. Eloon jääneet kaksi poikasta Pörri ehti kuitenkin ennen katoamistaan siirtää lautatapulin alta talon alle. Villiintyneiden orpolasten kohtalo ei silti ollut kaunis.

Roosa muutti taloon vuosi mystisten katoamisten jälkeen. Nyt se on vallannut peruuttamattomasti paikkansa kaikkien elämässä. Tutussa seurassa se on varsin sosiaalinen uros, mutta vieraiden aikana se seuraa tapahtumia piilosta.

Tämä vain selitykseksi kun tein blogin ulkoasuun muokkauskokeiluja.

Kirjavinkkauksesta keskustellaan taas

Lisäilin uusia rss -syötteitä ja herkkumerkkejä deliciousiin. Järjestelin omaa netvibes- sivua, tein omat välilehdet kirjastoasioille ja uutisille. Blogi- ja kurssiasiat jätin toistaiseksi etusivulle sääkartan kanssa - että muistan mitä olinkaan tekemässä.

Löysin Kaleva-plus -sivulta anime-aiheisen blogin http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?weblog=1&wb=48259 , joka saattaisi kiinnostaa muitakin. Ihan oli asiallinen ja mukava ote.
Japani rules muutenkin - anime ei mitenkään vähiten ole siihen osallinen. Tutustukaa.

Kurkin sitten myös miten Kirjavinkkari-blogi on selviytynyt Vapun yli - aktiivista sielläkin Vapusta huolimatta. Keskustelussa ikuisuuskysymys: saako kirjavinkkari lukea työajalla ja korvataanko lukemiseen ja vinkkauksen valmistamiseen kuluvaa aikaa. Olen vahvasti sitä mieltä että kirjavinkkaus on addiktoiva siihen vahingossa vihkiytyneelle ja on enemmänkin sääntö kuin poikkeus että vinkkari käyttää suuren osan ajastaan lukemiseen vapaa-ajallaan

Minusta kirjavinkkaus kuuluu nykyisellään kirjastonhoitajan tehtäväkuvaan erityisesti lasten- ja nuortenkirjastonhoitajan. ( kirjastotyöhän on ihan merkittävästi muuttunut perinteisestä!)
Tietenkin kun jokin lasketaan työksi olisi asiallista siitä saada asianmukainen korvaus - esim. pieni palkanlisä - niinkuin esim. kielilisä joillakin kaupallisilla aloilla. Kaikki nimittäin eivät sovellu/halua/kykene kirjavinkkareiksi, eikä tarvitsekaan. Eikä olisi haitaksi saada vinkkaukseen koulutustakin. On myös suosituksia, että kirjavinkkari saisi yhden tai useamman etätyöpäivän korvauksena lukuajasta. Työaikaa voi myös yrittää järjestellä; se on paikallinen kysymys. Mitkä ovat kirjaston arvot? Miten kirjasto mieltää roolinsa ja tehtävänsä. Miten tavoitellut tulokset arvotetaan. Sitten vain yhteisesti sovitaan sisätyöajan käyttö. Kirjojen keräily ja vinkkauksen valmistelu nyt ainakin.

Aina voi myös keskustella siitä miten hyvin kirjastonhoitajan tulee tuntea aineistonsa - niitähän hän "myy" asiakkaille. Pelkkiä kirjan nimekkeitä esittelevä ei ehkä ole kovin uskottava. Voi myös jakaa vastuualueita kirjastonhoitajien harrastuneisuuden mukaan - yhdelle romantiikkaa, toiselle fantasiaa, kolmannelle dekkareita.

Kumpi on arvokkaampaa nykyaikana - korjata kirjoja pienillä henkilöresursseilla kuin käyttää sekin aika aineistoon tutustumiseen? Jo kirjastoalan opintojen alkuaikoina jäi mieleeni jonkun opettajan lausuma, että "kirjan arvo kirjastossa on vain lukijan kädessä". Näinhän se on -allekirjoitan lausuman.

Rss-syötteitä Vapun kunniaksi

Vapun päivä meni jäiden liikkuja seuratessa. Vesi nousee, jäät paukkuvat. Näytelmä jatkuu vielä ainakin yli yön. Lumi ei ole vielä kaikki sulanut. Kannoimme aamupalan kuistiin, Portailla tuli jo kuuma. Tällä korkeudella + 17 on jo paljon. Herkuttelimme ja nautimme ihanasta kevätpäivästä.

Illalla tutustuin uudelleen rss -syötteisiin. Jostain syystä aiemmin tilaamani kurssiblogi- ja tehtävät -syötteet eivät toimineet. Tilasin ne uusiksi. Samalla muutaman kurssiblogin ja kirjasto-aiheisia syötteitä. Kirjastolehtien seuranta mm. Suomi.fi on entuudestaan tuttu - silloin tällöin sitä selailen. Valtioneuvoston termipankki oli uusi tuttavuus. Se löytyy sitten linkin kautta. Bibbi -sivustolta syötettä ei löytynyt, hakuohjelmakin pahoitteli siitä.
Netvibesin syötteen etsintäohjelma toimii hyvin. Ei tarvitse etsiä logoja tai linkkejä, riittää kun peistaa verkkosivun osoitteen.

Oli mukava huomata, että kurssilaisia oli kuitenkin ehtinyt meseen aattona. Hieno homma.

Päivän ulkonaolo ramaisee mukavasti. Otanpa kirjan ja odottelen huomista vapaapäivää!

jäät lähtevät

Voi ei, lähdin töistäkin ajoissa että ehtisin vappumeseen. Sitten menimme rantasaunaa lämmittämään ja olimme niin haltioissamme jäälauttojen etenemistä seuratessa että yhtäkkiä huomasin että meseaika meni. Voi olla että huomenna jäät lähtevät Siuruanjoesta. Parina viime vappuna niin on käynyt juuri vappuna. Vielä on kuitenkin lunta maassa, aion aamulla tehdä viimeisen hiihtolenkin tälle keväälle ja siten siirtyä kuivalle maalle.
Linnut pitävät konserttia, kello käy yhtätoista, valoisaa kuin kesällä. Mahtava vappuaatto!

olenko virtuaalitodellisuutta?

Nyt kurssiblogiin ilmestyi kurssilaisten blogilista. Kiitos siitä. Mutta enhän minä sieltä itseäni löytänyt. Olin siis hukassa. Tai ehkä suorastaan pelkkä virtuaaliminä. Luulen että se johtui siitä että kun alunperin ilmoitin osoitteeni niin se meni juuri sen sivun kommenttiin mihin ei pitänyt.
Korjasin asian.

Vähän oli samanlainen olo kuin kerran kun kaikki koulu- ja työtodistukseni olivat hukassa, niin tuntui kuin minua ei olisi ollut olemassa. Tässä alkutalvesta kävi samoin kun olin unohtanut Kirjastokalenterini johonkin. Se sitten löytyi parin viikon päästä toisen viraston arkistosta. Palkitsin sen löytäjän suklaarasialla.

Nyt tekisi niin mieli kokeilla seuraavia juttuja, muokata sivun ulkoasua jne. mutta työt kutsuvat - on palattava reaalimaailmaan.

Mesetystä

Kiitos vain kaikille mesettäjille tänään. Oli oikein mukava sessio. Opin paljon uutta.
Mielenkiintoista oli myös se kokeilu siellä ulkolaisella chattikanavalla. Oli kätsyä saada samalla tosiaikaisesti ohjeita. Te kaikki tunnuitte heti tutummilta!

Hyviä ideoita oli mm. se, että meseä voisi käyttää esim työpaikkapalavereissa. Miksei - voisihan sitä kokeilla. Eikö mesen idea alunperin ollutkin lähtöisin työpaikkojen kommunikointitarpeista.

Samalla herätti ajatuksia myös se että meidän tulisi kirjastossa hyvin hallita kaikki nämä jutut jotta sitten osaisimme opastaa asiakkaita. Hyvä idea myös tosiaikaiseen tiedonhakuun asiakkaan kanssa chatissa neuvottelemalla - onko se tosissaan helmetissä käytössä - kokemuksista olisi kiva kuulla.

Muuten päivä on mennyt mukavasti. Aamulla hanget kestivät vieläkin. Saa nähdä miten on huomenaamulla.

Löytämisen iloa

Niin, aamuinen hankihiihto virkisti sen verran, että energiaa (?) on riittänyt iltaan asti. Vihkiydyin siis rss - lukuohjelmiin, kirjoittauduin netvibesiin ja tilasin kurssiblogin, tehtävät ja blogilistan syötteet. Lisäksi vaihdoin säätiedot omalle korkeudelleni. Tähän saakka helpoin tehtävä.
Lueskelin ilokseni myös muiden blogeja, löysin Kansalliskirjastotyöläisten blogin Katjan listalta ja seivasin sen itselleni.
Haeskelin myös kirjallisuusaiheisia blogeja ja keksin tuttujen kirjavinkkareiden kirjavinkkariblogin http://vinkkarit.vuodatus.net/ käykääpä visiitillä :D) Senkin liitin omaan herkkutarjottimeeni.

Kurkin myös mese-kalenteria ja huomasin, että täytyy muuttaa omia aikatauluja tai etsiä uusia langattomien verkkojen alueita mikäli aion osua rupatteluaikaan paikalle.

Oman sivun ulkoasun muokkaaminen ei vielä ole auennut. Huomaan myös, että kannettavallani en näe kaikkia samoja osioita kuin pöytäkoneella. Taidot eivät riitä vielä kannettavan asetusten muokkaamiseen.

Tänään on kuitenkin ollut mukava päivä. Pääsiäisenä maljakkoon unohtamani koivunoksat olivat hiirenkorvalla. Vein ne anopille, joista hän ilahtui.

delicious morning

Lauantain aamupäivä on mennyt tagiherkkua maistellessa. Jotensakin onnistuin rekisteröitymään ja seivaamaan itselle kaksi tagia. Ilahduttavan selkokielinen oli videopätkä Social Bookmarking in Plain English. Ottakaammen opiksi.
Ilmoitin myös oman blogiraamini blogilistalle - pikkuisen hävettää etten ole pidemmälle sivulle ehtinyt tuottaa sisältöä. Pari iltaa sitten yritin kovasti muokata sivua siinä onnistumatta - jätin suosiolla myöhemmäksi. Ehkä asia hautuu mielessäni ihan itsekseen. Siis ehkä.

Lueksin muiden blogeja. Verrattain vähän nitä löysin.

Aamulla upea auringonpaiste. Hiihtelin viimeisillä hangilla. Mahtava lauantaiaamu.

Kyllä se kesti!





Ohjeissa luvattiin, että ihan alle viidessä minuutissa on blogi luotu - niin suhteellista - ei nyt ihan viittäkymmentä minuuttia, mutta yli viisitoista kuitenkin, ennen kuin tähän asti on päästy. Huh ja huoh. Mikä se olikaan se seuraava askel - että kommentti itselle. Kokeillaanpa sitä.