Mitaleja, mitaleja

On se hienoa saada mitali. Ja voi vielä valita värinkin!

Kerran tulin toiseksi tenniskilpailussa. Meitä oli siinä naisten sarjassa kaksi osanottajaa. Sekin mitali on tallessa, kyllä. Tennistä en kyllä ole vuosiin pelannut.
Tämän kurssin asioita on syytä harjoittaa jatkossakin. On mukava tunne kun on edes vähän jyvällä missä mennään.Onnea vaan kaikille muillekin! Tervetuloa joukkoon tähän, meitä ei olekaan ihan vähän.

Ajan hermolla ollaan. Tänään tipahti työpöydälleni mainospostia Kajaanin ammattikorkeakoulun kirjastoalan täydennyskoulutuksesta ( 35 op), joka suurelta osin tehdään verkossa ja käyttäen sosiaalisen median, wikin ja blogien keinoja. Hmm. Ei ollut silloin kun Tampereella vasta aloiteltiin. Mutta hieno homma että nyt on.

Verkosto laajenee

Huippua! 23asiaa -kurssilaiset ja Superkirtsit tapaavat mesessä. Kurssin osallistujaporukka vaikuttaa olevan valiojoukkoa. Todella paljon ideoita ja intoa kirjastotyöhön.
Superkirtsit perehtyvät samoihin asioihin Suomen kirjastoseuran Mediakasvatushankkeessa. Hankkeessa koulutetaan jokaiselle maakuntakirjastoalueelle superkirtsejä, jotka voivat sitten jakaa mediakasvatustietoa alueellaan. Mediakasvatuksesta toivoisikin enemmän keskustelua niin kollegojen kesken kuin yleisemminkin. Mediakasvatus koskee niin laajaa ammattikuntaa/ kohderyhmää, että sitä ei voi ohittaa. Semminkin nyt kun mm. Kirjastoseura on juuri julkaissut kantansa sisältöjen suodattamisesta yleisissä kirjastoissa.
Kirjastoseura painottaa lausunnossaan mediakasvatuksen keinoja ongelmien ehkäisyssä.

Koulut ovat alkaneet. Kirjastot käynnistävät kirjastonkäytönopetuksen ja tiedonhallintataitojen opetuksen koululaisille. Vinkkarit kasvattavat kirjapinoa. Kuinka monella kirjastolla ja koululla on ylös kirjattu yhteistyösopimus? Jos sellainen on, siihen soisi sisäänkirjoitettavan myös mediakasvatuksen. OPH suosittaa kouluja palkkaamaan mediakasvatukseen erikoistuneen pedagogisen informaatikon. Mikäli sillä ei sellaista ole - suositellaan ostettavaksi palvelu yleisiltä kirjastoilta. Kirjastoilla on siis keskeinen rooli mediakasvatuksessa.

elokuu

Elokuu kääntyy toiselle puolikkaalleen ja odotellaan syksyä. Viikonlopun vietin puutarhassa. Luin Riadin tytöt ja Lasi maitoa kiitos! Edellinen oli köykästä luettavaa, rakenteena blogi, kirjasta pidetty ehkä liikaakin sensaatiohakuista meteliä. Jälkimmäinen olikin sitten rankemmasta päästä. Ihmiskaupan hirvittävyys ei jäänyt epäselväksi. Lohduton tarina liettualaisesta tytöstä, joka huijataan lähtemään Ruotsiin töihin tarjoilijaksi- tosiasiassa hän tulee siepatuksi prostituoiduksi ja päätyy lopulta Norjaan. Mietin miksi tämä kirja. Ongelma tehdään näkyväksi, hyvä niin, mutta muuttuuko mikään. koskaan. ikinä. Miten tytön lopulta kävi jäi avoimeksi. Kirjan henkilöt jäivät pyörimään mieleen.

Missasin viimeisen chatin/mesen. Että harmitti. Sitten ajattelin lukea jälkikaikuja kurssiblogista, mutta se ei enää auennut. Olin ymmärtänyt, että kurssiaineisto jäisi vielä nettiin, mutta ainakaan tänään sitä ei enää ollut. Olisin lukenut mielelläni kaikkien blogit - no, ne kai löydän vielä, mutta myös opejen , vinkit ja viisaat kirjoitukset, kertaillut oppimaani.

On siis käännettävä uusi lehti, haikealta tuntuu.

Tarkastuspyyntö on vastaanotettu!

Näin se luki ruudulla, uskokaa tai älkää. Ulkona sataa kaatamalla ja on vähän hyvä olo. Kirjoittelen tähän nyt vielä kehuja kurssin pitäjille. Voin tehdä sen turvallisin mielin kun olen jo tarkastuspyynnön lähettänyt ( se oli siis 19.40 suomen aikaa, etuajassa siis jos tarkkoja ollaan).

Oli oikein selkeä selostus siitä miten kurssin rakentaminen oli tehty. Hieno homma.
Kaikki toimi tosi hyvin. Vain muutama linkki ei auennut, mutta se ei haitannut. Ylipäätään, jokaisessa tehtävässä ja johdatuksessa niihin kaikki tarvittavat linkit ja vinkit olivat siellä valmiina. Ne tukivat oppimista.

Luin oman blogini läpi ennen tarkastuspyynnön lähettämistä. Oli hienoa saada vielä kalkkiviivoilla kannustusta ( Heli kiitos!), tuntui kuin olisi urheilukilpailussa ollut. huomasin, että olen välillä tehnyt tehtäviä mielivaltaisessa järjestyksessä, kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Huomaan että olen oppinut uusia asioita huomaamattani. Ihan vahingossa. Ehkä juuri se edes taas seilaaminen on vähän kuin kielikylpy, matkalla tarttuu jotain aina.

Uusia ideoita olen saanut. Joskus luovuus pääsee vauhtiin ja unohtaa mitä olikaan tekemässä kun eksyy omille raiteille tehtävistä, mutta niiden virittäminä.

Olen ihaillen seurannut muiden etenemistä, olette maan valioita, innostuneita työstänne, olen ihan kollegiaalisesti ylpeä teistä (=meistä).

Varangerissa muuten paistoi aurinko, ei ollut käynyt halla, ihania ihmisiä, mahtavaa musiikkia. Ja mahtavan ihana, viisi vuotta sitten rakennettu uusi kirjasto! Niistä jatkamme vielä keskustelua.

Kuun lopulla pidämme kimppamme yhteisen koulutuspäivän, jossa esittelen oppimiani asioita ja keskustelemme mahdollisuuksista hyödyntää sosiaalista mediaa yhteistyössämme. Syksyllä alkaa nuorten projekti, johon suunnittelen wikiä ympäristöksi. Aikuisten kirjallisuuspiiriä suunnittelen laajennettavaksi verkkoon - silloin ei haittaa ellei joka kerta pääse osallistumaan. ja entä se oma työpöytä ja työn organisoiminen.. ideoita täynnä, jotain ainakin.

kello on nyt 20.02. taidanpa ajella 35 km kotiin. Kävisin sen kaupan kautta, mutta kun ei ole enää auki, noh, tuulettaa sitä suklaallakin. Illalla teen, arvatkaapa mitä? NUKUN!

juosta saa, mutta älä pakene- Runescape

Olen viimeiset päivät juossut , mutta en paennut. Runescape jäi viimeiseksi. Katsoin sen opetusvideon täällä töissä nyt illalla. Kotona läppärillä ei kaikki grafiikat tue, pöytäkoneella äänet häviää. Sitäpaitsi tiedän, että jäisin koukkuun jos liikaa vihkiytyisin peleihin. Olen kerran seurannut peleihin liittyvän luennon, siinä puhuttiin myös runesta. Meillä kirjastossa pelataan enemmänkin jalkapalloa ja jääkiekkoa. Jätän Runen vielä lomaosastoon. Aion pelata antaumuksella sen jälkeen kun nyt olen saanut muut tehtävät valmiiksi ja kohta jätän tarkastuspyynnön. Sitäpaitsi, minusta on tulossa Superkirtsi ja meillä on kokonainen päivä varattu Runescapelle syyskuun puolessa välissä, siis jo kuukauden päästä. Riittäähän se (?).

Pelien "hyvät vaikutukset" - sosiaalisuus ja aivojen stimulointi, ongelmanratkaisukyky, reagointikyky jne. ovat uskottavia. Monessa kuntoutustapauksessa pelit voivat olla se ainoa keino edes vähän motivoida (ja samalla kuntouttaa) toipuvaa.

Neljä vuotta sitten seurasin aika aktiivisesti Habbo Hotelia kun tyttäreni , silloin 12 v. harrasti sitä. Hän kirjautui paitsi suomalaiseen, myös englantilaiseen Habboon ja jopa Japanin Habboon. Osaamatta kumpaakaan kieltä, tai englantia tietysti vähän.
Japanilaisessa Habbossa pelaajat olivat lukio- tai yliopiston ekavuotisia, siis reilusti vanhempia kuin Suomessa. Tyttärelleni oli ahaa-elämys luoda oikeita kontakteja toiselle puolelle maapalloa. Japanin aikaeron vuoksi meidän alkuillasta esimerkiksi Japanissa oli jo aamuyö - ei siis kovin nuoria voinutkaan olla hereillä.
Yleensä valvoin habboilua juuri Japanin Habbon aikaan. Kerran menin itse puhelimeen ja muistutin ettei tekisi yksin siellä mitään, mutta annas olla kun tulin takaisin koneen ääreen tyttö riemuitsi " Arvaa mitä ! Mä ostin just hampurilaisen Habbosta!"
että silleen. Se oli minulle yksi ahaa-elämyksistä myös huomata, ettei pidä aliarvioida lasten ja nuorten taitoja käyttää median välineitä.

Jep. Olisin lukenut amerikkalaisen artikkelin myös mutta se ei auennut.

Sen sijaan kerron, että olen lueskellut Björkmanin Tarun "Suojelua vai suodatusta" - kirjan netin suodatin- ja estokäytännöistä yleisissä kirjastoissa. Toinen kirja jota olen myös aina muistutukseksi lukenut on Web 2.0 BTJ:n kustantama yleisesitys. Muuten ihan ok, mutta harmmittaa kun ei ole oikoluettu lainkaan ja on paljon pianovirheitä. ( tämä on muuten tositarina: Olin kerran kuuntelemassa kun eräässä kunnassa piti melko ylipainoinen pianisti konsertin. Tunsin itseni järjestäjän puolesta noloksi pianistin astellessa käytävää ja samalla lukea ohjelmalehtisestä hänen esittelystään Painotaiteilija xx. Konsertti oli kyllä aivan upea)

Peleihin voi addiktoitua. Se näkyy koulussa ja joskus ihmissuhteissa. Peliriippuvuus on otsikoissa kuin myös nettiriippuvuuskin. Viime viikolla televisiossa haastateltiin nuorta sosiaalisen median käyttäjää. Tämä kertoi sen olevan osa elämäänsä ( mikä meidän kannattaa tiedostaa) mutta ei pitänyt sitä ongelmana. Se on siis sitä kun kelloista hävisi viisarit digitaalinäytön tultua.

Tämänkin opin osa 4: yhteisöllisyys

Kimmo Tuominen kirjoittaa (-> Anderson) parlamenttiblogipostauksessaan

"Jos jotakin sosiaalista ohjelmistoa käyttää ryhmä ihmisiä, joka ei koskaan fyysisesti tapaa toisiaan, mutta ryhmän jäsenet kokevat ohjelmistoa käyttäen yhteisöllisyyden tunnetta ja tekevät kiinteää yhteistyötä, emmekö tällöin voi puhua virtuaaliyhteisöistä? "

Kyllä se on nimenomaan yhteisö ei mikään virtuaalinen; virtuaalinen tarkoittaa ettei sitä ole olemassa kuin vain kuvitteellisesti. Kuvitteellisesti ei voi tuntea yhteisöllisyyttä. Jos vaihdan ajatuksia sosiaalisen ohjelmiston avulla toisten kanssa, ei se ole kuviteltua ja lakkaa olemasta kun kirjaudun ulos. Saamani ajatukset elävät minussa edelleen. Aivan todellisina.

Ei työyhteisökään lakkaa olemasta yhteisö kun työntekijät lähtevät kotiin. Siinä ihmiset ovat sitotuneita yhteisöönsä kuka mitenkin vahvoin sitein.

Fyysisen ja verkkoyhteisön ominaisuuksia pohtiessa Tuominen pontevasti tuo kantansa esiin myös toisesta näkökulmasta: ( kopioin sen tähän ihan alleviivatakseni, että tätä sietää miettiä):

"Eräsaaren kuvaaman yhteisöllisen sosiaalityön tavoin myös yhteisöllinen kirjastotyö edellyttää edelleen virtuaalisten palvelujen lisäksi fyysisiä palveluja ja fyysiseen paikkaan sidottujen yhteisöjen rakentumisen tukemista. Erityisen aktuellia fyysisyyden ja paikallisuuden tarve on lasten- ja nuortenkirjastotyössä sekä koulukirjastoissa. Itse olen miettinyt, että lapset ja nuoret tarvitsevat paikkaan sidottuja lähikirjastoja sekä satutunteja ja kirjavinkkausta psykofyysisesti läsnä olevan aikuisen seurassa juuri sen vuoksi, että monet heistä ovat erityisen sofistikoituneita yhteisöpalvelujen käyttäjiä" ( senkin vuoksi - myös muutenkin - minun huom.)

Olen luomassa nuorille kirjallista tapaamispaikkaa mahdollisesti wiki-ympäristöön. Wikinä se on fyysisen yhteisön lisäosa. Tällöin pitkät välimatkat, jotka meillä Lapissa ovat todellisuutta- eivätkä missään nimessä virtuaalisia(!), eivät ole este osallistumiselle.

KT mainitsi postauksensa lopussa vielä, että tätä nykyä suurin osa yhteisöistä edelleen on vielä sidoksissa johonkin paikkaan.

Saanen huomauttaa aikaisemmin oppimaani : Verkko ei ole väline; se on Paikka.

Opittua osa 3

Luin Seehanin artikkelin Are Librarians culturally self-aware . Voin yhtyä moneenkin ajatukseen.
Tärkeää on muistaa kenelle viestinsä suuntaa. Jos kirjasto haluaa tavoittaa jonkin kohderyhmän eikä hallitse sen kommunikointitapaa, ja viesti sen edellyttämällä tavalla, voi olla että kohde jää saavuttamatta. Terävä havainto oli myös, että kirjastolaisilla on tapana kirjoittaa liian pitkästi ja monipolvisesti - kuka jaksaa lukea kuivaa sanapeltoa. Tämä on totta - itsekin huomaan syyllistyväni siihen. Huomaan saman esimerkiksi kun mesetän teinieni kanssa: he kirjoittavat salamana useita, lyhyitä pätkittyjä lauseita kun itse täytän koko kirjoitustilan. Kritiikki on aiheellinen.

Putoavatko kirjastonhoitajat kelkasta, tai veneestä kuten S sen ilmaisee? Tässä on ydinkysymys. Pitääkö kirjastonhoitajan hallita kaikki webin työkalut? Maksetaanko siitä lisää palkkaa? Edustan vahvasti sitä kantaa, ettei webin hallitseminen ole mikään erillinen osaamislisä, josta pitäisi maksaa eri palkkaa. Ei toki. Web ja sen työkalut ovat arkipäivää asiakkaille - totta niiden tulisi olla arkipäivää myös kirjastonhoitajalle. Muutoin ei voi puhua itsestään informaatioalan ammattilaisena. Kirjastot ovat havahtuneet viime hetkellä. Onneksi oli tämä kurssi. Onneksi tulee uusia kursseja. Itsestäni voin sanoa, että näiden 23 asian läpi kahlaaminen on avannut silmäni näkemään miten vähän tiesin vaikka luulin tietäväni. Näkemään myös miten laaja ja moniulotteinen web on. Näkemään miten miljoonat ihmiset hyödyntävät sen tarjoamia välineitä ja kuinka niiden jakaminen moninkertaistaa hyödyn.

Toki haittansa on. Haittojakin pystyy paremmin hallitsemaan kun tietää enemmän.

Kirjastoilla on profiilin nostamisen paikka.

opittuja asioita osa 2

Mihin me kirjastossa voimme käyttää web 2.0 -työkaluja? Tätä on pohdittu puoleen jos toiseen. Olen ottanut kantaa erilaisiin sovellusmahdollisuuksiin aikaisemmissa postauksissani aina kyseisen työkalun/ sovelluksen kohdalla ja olen ne tagittanyt asianmukaisesti. VINKKI: siten esim. wikiin liittyvät postaukseni löytyvät helposti syöttämällä "hae blogista"-laatikkoon hakusanaksi wiki .
Mutta kerrataan vielä:
Del.icio.us : on erittäin hyödyllinen itselle esimerkiksi ammattillisen kehittymisen kannálta. Kollegiaalinen vinkkien jako on hyödyllistä. Tietojen ja tietämyksen jakaminen muutoinkin hyödyttää kaikkia ja on lisäksi hauskaa. Kirjastossa se voisi olla aiheenmukaisten vinkkien yhteisesti keräämiseen hyvä työkalu, mutta vaatii ylläpitäjän ja tietokantojen aktiivista siivousta aika ajoin.
Syötteet ja syötelukijat: kuten edellä.
Meset ja muut pikaviestimet: Itselle, omassa privattikäytössä, kirjastossa pikapalavereissa tai teematapaamisissa nopea apu. Helsingissä on kuulema myös asiakkaille on-line -neuvontapalvelu - olisiko se mesenä toteutettava?
SlideShare, Flickr,Podcastit : SlideShare on erinomainen oman työn työkalu. Kokousmuistiot voi kuljettaa mukavasti mukana ja jakaa muille. Kollegiaalinen hyöty oikein käytettynä hedelmällinen. Kuva- ja tallennepalveluissa tärkeää on tuntea tekijänoikeudet. Se rajoittaa mm. kirjastojen mahdollisuuksia hyödyntää ao. palveluja.
Wiki : Wiki jää luultavasti tärkeimmäksi työkaluksi. Se on työkaluna järkevä, tietoa järjestävä, jakava, tuottava ja osallistava väline. Työympäristössä nyt äkkiä miettien hyödyllinen wikisovelluksena olisi
- työkokoukset
- työpaikan intra
- projektinhallinta
- työnsuunnittelu
- kirjastokimppojen yhteydenpito

Asiakasympäristönä kokeilemisen arvoisia erilaiset lukupiirit, tiedonhallintataitojen opetusympäristö, aihepiirien mukaiset kirjavinkkisivustot jne. Opetusympäristöissä pitäisi olla kirjautuminen ja ylläpito.

Se, kannattaako kirjaston olla mukana FaceBookin kaltaisissa yhteisöissä on miettimisen arvoista. Hyödyt ja haitat, osallistumiseen kuluva aika, näkyvyys ja imago - joukko kysymyksiä, joita kannattaa miettiä. Mukana oleminen sosiaalisessa mediassa vain mukana olemisen vuoksi ei ole järkevää.

Minusta kaikki kirjaston toiminta pitäisi miettiä palvelun näkökulmasta ja asiakaslähtöisesti. Palvelun tulee antaa jokin lisähyöty asiakkaille. Siksi työkalun tulee olla palvelua laajentava, sisältöjä syventävä tai palvelun käytettävyyttä parantava ominaisuus. Työntekijän näkökulmasta ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen tai työn helpottaminen ovat niitä kriteereitä , joista käsin voi arvioida uuden työkalun käyttöönottamista.

opittujen asioiden soveltaminen osa 1

Googletin tai googlasin 23asiaa ja sitähän löytyi: nelisentuhatta osumaa (3600) ja oma blogini lukuloki23 kolmantena. Jälkimmmäinen johtunee siitä, että julkaisen nyt kommenttejani tiuhaan tahtiin kun on kiristettävä askelta.
Hakemalla omaa blogiani, myös se löytyy helposti.
Yleisimmät osumat olivat kurssin osallistujien blogeihinsa tekemät merkinnät, mutta myös muiden web 2.0 asioita seuraavien ammattialojen ihmisten blogeista löytyy mainintoja.
web 2.0 suomi -haulla löytyi myös asiallista asiaa kurssista.

lisää työkaluja 2.0

Tutustuin vielä pikaisesti database 2.0 -työkaluihin. Selailin sitä suurta määrää erilaisia toimivia ja ehkä vähemmän toimivia sovelluksia. Listaus on kyllä varteenotettava.
Valitsin sieltä Mindmapperin http://www.mindmeister.com/. Mindmapping nyt on aivan nopea ja tehokas tehdä käsinkin, missä vain, junassa, autossa, bussipysäkillä. Mutta miksei, jos kaiken haluaa verkkoon. Usein vain superorganisoijat käyttävät enemmän aikaa organisoimiseen ja uusien järjestelmien suunnittelemiseen kun nopeinta olisi vain toteuttaa. Harjoituksena voisin tehdä Mindmapperilla Mapin aiheena 23 asiaa :).

2.0 työkaluja

En ihan vielä loppusuoralla, mutta takakaarteessa:

Tilasin syötteet delin popular bookmarksiin ja Read Write webiin. Jälkimmäistä silmäillessä sattui silmiini artikkeli siitä onko Facebook syrjäyttämässä emailin kun halutaan lähettää kaverille vinkki (share this) -painikkeella jostakin mielenkiintoisesta artikkelista tai palvelusta. Tutkimuksessa esitellään oikein kaaviokuvin eri tapojen suosiota.
Työpaikkani sähköpostiin tulee mm. Tietoviikon tiedotteet sähköisenä. Tänään luin sieltä mm. Facebookin käytöstä työajalla. Artikkelissa kerrottiin mm että:

"Yhteisöpalvelujen käyttö työajalla on lisääntynyt tänä vuonna 19 prosenttiin viime vuoden 15 prosentista. Brittityöntekijöistä jo jopa 27 prosenttia käyttää sosiaalisia medioita työajalla. Samaan aikaan web 2.0:an liittyvät Trend Micron havaitsemat tietoturvauhat lisääntyivät vuoden vaihteen (joulu-tammikuu) aikaan miljoonasta 1,5 miljoonaan"

Samassa lähteessä varoiteltiin myös Facebookin kautta leviävästä troijalaisesta.

Lisäksi seuraan DigiTodayn syötettä Netvibesissä.

Delin popular bookmarksista bongasin tästä osoitteesta: http://www.mathway.com/
matemaattisten tehtävien ratkaisemiseen liittyviä neuvoja. Eipä ollut minun kouluaikana mitään apuja - itse ratkaistiin vain.

Ajanvietepelaaminen

Ajanvietepelaaminen on ihan hyvä suomennos casual gaming -termille. Aikaa saa vietettyä pelaamiseen jos sitä vain on. Ymmärrän hyvin peleihin koukuttumisen. Amerikkalaisen tutkimuksen rinnalle olisi mielenkiintoista saada vertaileva suomalainen tutkimus. Tiedän nuoria, jotka pelaavat ja ovat koukuttuneet jopa riippuvaisuuteen asti peleihin. Hyviä pelejä on niin verkosta ladattavissa kuin vanhanaikaisilla rompuillakin. Kirjastossamme nuoret pelaavat lähinnä jalkapallo- ja jääkiekkopelejä. Runescapea vain harvoin. Iltaisin ei kovin paljon nuoria kirjastossa enää näy - suurin osa yläkoululaisista on mennyt koulukyydeillä koteihinsa. Opettajien kertoman mukaan moni on aamuisin väsynyt - usein se johtuu yöaikaan pelaamisesta.
Tutustuin Aapelin tarjontaan. Tutustumishetkellä saitilla oli yli 10 000 pelaajaa. Tunnuksen luoneita 160 000. Yritin kokeilla biljardia ja "poks" -peliä. Jälkimmäisessä oli eri vaikeusasteita ja tilastot kaikkien aikojen ennätyksistä. Ennätykset eivät minua sen enempää innostaneet - pelin latautuminen kesti yli puoli tuntia- sitä ennen jouduin asentamaan java-päivityksiä, mikä myös kesti melko tovin.
Aikaa ei nyt riittänyt syvempään perehtymiseen. Pelien ympärille näyttää muodostuvan yhteisöjä - se on varsin luonnollista. Kerääntyväthän ihmiset puistossakin seuraamaan puistoshakkia.
Kymmenisen vuotta sitten Itä-Suomessa Pertunmaalla paikallisen baarin vakioasiakkaat kävivät lainaamassa kirjastosta shakkilautaa ja nappuloita viikonloppulainaan.

Itse pelaan joskus japanilaista shakkia shogia cd-ltä koneella. Myös Go-peli minulla on, mutta se vaatii enemmän keskittymistä ja siihen pitää uudelleen ja uudelleen perehtyä ( On muuten juuri ilmestynyt Go-taitopeli Olli Markkasen suomentamana ja Mäntykustannuksen kustantamana, mainio, selkeä opus).

Pelit ovat hyvä keino myös ikääntyville - äitini pelasi tietokoneella pasianssia. Tyttärelleni lääkäri määräsi karsastukseen puolituntia tietokonepelejä vasemmalla silmällä päivittäin.

Roolipelit ovat nuorison ja nuorten aikuisten suosiossa. Näyttäisi, että niiden harrastajat suosivat myös fantasia- ja scifikirjallisuutta.

Kokoukset ja wiki

Luin Stewart Maderin kirjoituksen wikin käytöstä kokouksissa ennen,niiden aikana ja jälkeen. Enpä voi muuta kuin sanoa, että jospa suomalaiset saataisiin oppimaan tehokkaampia kokouskäytäntöjä. Wiki voisi olla hyvä väline siihen. Yleensäkin olen aina harmissani kun olen saanut esityslistan, jossa on enimmillään vain otsakkeet, mutta ei mitään valmisteltua saati etukäteistietoa tai taustaa käsiteltäviin asioihin. Aikaa menee todella hukkaan tehottomissa kokouksissa. En näe muuta estettä Maderin vinkkien toteutuksille suomalaisissa yhteisöissä kuin muutosvastarinnan. Hyvä idea on myös jakaa sihteerin vastuuta usealle ja vastuuttamista seurannasta. Joskus vuosia sitten tapanani oli herätellä lautakunnan jäseniä täytättämällä kokouksen jälkeen itsearviointilomake, jossa itse kukin vastasi miten oli mielestään vaikuttanut kokouksen kulkuun, valmistautunut etukäteen, ottanut selvää asioista jne. Wiki on mainio väline. Kokouspäätösten seurannan ( ja siihen vastuuttamisen ) wikin avulla kokouksen jälkeen luulisi tehostavan päätösten toimeenpanoa. Työpaikkapalavereissa hyvinkin.
Puheenjohtajan ( wikin vastuuhenkilön) kierrättäminen myös hyvä idea.
Mietin mikä olisi sellainen kokous, mitä ei voisi siirtää wikiin - valtuuston kokous? - enpä tiedä.
Kimppakirjastojen yhteisiin käytäntöihin liittyvät palaverit siirtäisin mielelläni wikiin. Käytännöt kun nousevat esiin juuri käyttötilanteissa - on helppo saman tien kommentoida ja vertailla/vaihtaa mielipiteitä ja sopia. Kun on matkannut kaksi tuntia kokoukseen, ei enää muista kaikkia pikkupulmia, joskus ei isompiakaan. Kokouksissa nousee kaiken aikaa uusia, muita asioita esille, joita ei ennakoinut. Wikissä pysytään saman ongelman parissa. Tämä kysymys on näemmä kiinnostanut monia.

Wikit ryhmätyövälineenä- hups

Wikikirjoittamista on harjoiteltu. Tein profiilin kurssiwikiin. En osannut pienentää delin linkkiä- ehkä teen siitä tavallisen ulkoisen linkin. Muutoin Wiki on yllättävän helposti omaksuttavissa. Yhä vahvemmin alan puoltaa wikiä projektipohjana. Oman työn suunnitteluun voisin rakentaa wikin. Pääsisinkö sittenkään paperipinoistani? Kokouksista ja yhdessä työstettävistä asiakirjoista olen samaa mieltä kuin opetkin - turhaa sälää edestakaisin sähköposteissa ja mikä määrä printtejä. Version versiot sekoittuvat eikä kukaan lopuksi tiedä mikä versio.
Tutkailen vielä mainitut artikkelit ja jatkan huomenissa. Hyveli yöteli, sanoi....

Wikit tiedonlähteenä

Selailin eri wikejä ja wiki-indexistä poimin sattumanvaraisesti wikin, jonka sisällön ajattelin liittyvän kiinnostuksiini WikiStoryn. Wikissä ideana oli jakaa tarinoita - kirjoittaa, muokata toistensa kirjoituksia, kirjoittaa arvosteluja ja keskustella. Kirjoituksiin voi myös varata oikeuden estää muilta tekstiensä muokkaaminen. Selailin sivuja, mutta en kuitenkaan innostunut. Wiki oli aloitettu vuoden alussa, eikä siihen kovin paljon ollut kertynyt uusia sivuja. Tällainen sivusto voisi toimia muutenkin kuin wikinä. Jos olisin itse toimittamassa kyseistä wikiä, lisäisin sinne kirjoitus- ja kirjoittamisen ohjeita. Saattaisi soveltua hiukan muunneltuna lasten ja nuorten kirjoittamisoppaaksi. Siinäkin tapauksessa sivuston tulisi olla elävämpi.

Librarywikistä tutkin ensin libsuccess sivustoa. Sivulla kirjastonhoitajat jakavat hyviä käytäntöjä. Tätä wikiä on linkitetty mm. koulukirjastojen sivuilta hyvänä saittina. alaskan koulukirjastoyhdistyksensivuilta löytyy linkkekjä käyttökelpoisempiin wikeihin koulumaailmaa ajatellen. No, ideahan tietenkin on sekin, että ennemmin kuin yrittää kampanjoida ja kerätä rahaa koulukirjastolle uusiin kirjoihin, kannattaisi opettaa lapset ja aikuiset kohtelemaan kirjoja hyvin :), tai että jokainen voisi adoptoida yhden hyllyn kirjastosta, jonka kirjat pitäisi sitten ojennuksessa ja aakkosjärjestyksessä :).
Näitä ideoita jakelee Ms. Turk kirjastonhoitajawikissään.
Koululuokan oppimisympäristönä toimii grandviewlibrarywiki. Tämän sivun idea on hyvä: eri luokka-asteittain on tarjolla opetusmateriaalia ja tuntisuunnitelmat. Wikissä on myös oppilaiden blogit. Yllätyksetöntä on, että kaikki wikiä toimittavat opet ovat naisia. Wikin etusivu on värikäs ja antaa odottaa enemmänkin. Yleisesti ottaen wikit ovat melko värittömiä ja siten eivät mielestäni riittävän houkuttelevia esimerkiksi lasten osallistamiseen. Jokainen voi kokea ulkoasun myös haasteena.

Asiakkaille suunnatut kirjastowikit joita tsekkasin olivat melko samanlaisia: katalogeja, online-linkkejä, aihepiirien mukaisia linkkiluetteloita, ohjeita tiedonhakuun. Uutishakemistot ja paikallistieto olivat plussaa. Näitä on toteutettu kotisivuina Suomessakin, ehkä hauskemmin tavoin.

Niistä kirjastowikeistä, jotka on suunnattu kirjastojen väliseen ideavaihtoon parhaimmaksi havaitsin Oregonin kirjaston wikin.

Suunnittelumalli vasta-alkajalle

Tutustuin suunnittelumalleihin ja valitsin niistä new starter -mallin. Itse asiassa olisin voinut valita minkä tahansa muunkin, mutta vasta-alkajana tuo sopi hyvin. Uudessa työpaikassa, tai uutena jäsenenä uudessa yhteisössä tai tiimissä ohjeet ja käytännöt ja perehtyminen sujunevat jouhevasti, mikäli alku on suunniteltu hyvin. Myös, kuten mallin esimerkki-casessa kerrottiin, pikainen sitouttaminen sivuston muokkaamiseen sitouttaa myös työhön ja tekee sen heti tutummaksi.

Selailin eri wikeja puoli päivää ja mietin edelleen onko wiki paras vaihtoehto syksyllä alkavaan projektiimme. Wiki voisi toimia paitsi itse projektissa julkisena, tai projektin ohjausryhmässä suljettuna työvälineenä. Luin Kennethin artikkelin "Vuosi wikin käyttäjänä", mikä lisäsi uskoa wikin soveltuvuuteen kokous- ja tiimityöskentelyn apuvälineenä. Mallin hyviä puolia oli aineiston keskittäminen ja päivittämismahdollisuus, tosiaikainen seuranta ja kaikkien osallistumisen ja kommentoimisen mahdollistaminen.
Antisuunnittelumalleista EmptyPages muistutti osallistamisen karikoista - tyhjät sivut pelottavat. Artikkeli valaisi myös ylläpitäjän haasteita.

Tutustuin myös suomalaiseen mediawiki -artikkeliin. Erittäin selkeä johdatus aiheeseen. Uskoisin, että myös oman työpaikkani yhteiset toimintaohjeet ja -käytännöt löytyisivät parhaiten wiki-muotoisena: nykyinen word-muotoinen ilmoitustaulukin on helpottanut päivittäisen infon kulkua, mutta edelleen tulostamme ohjeita siitä sun tästä useaan kertaan. Nyt myös muualta sähköpostilla tulleet tiedotteet voisi saman tien siirtää wikiin kaikkien luettavaksi.
Mikäli vielä keksin nopeamman tavan linkittämiseen toimisi kaikki sujuvammin.

Kirjastowikit

Tutustuin kaikkiin kolmeen ehdotettuun wikiin. Ensimmäisestä Albany County Public Library Staff wikin tapauksessa tarkastelin erikseen vielä lastenosaston wikiä. Sivu oli aika aneeminen, voi johtua myös siitä että katselen sitä läppärillä, jossa kaikki grafiikat ja värit eivät näy. Ideana henkilökuntawiki on hyvä ja luullakseni sovellettavissa missä vain. Tätä wikiä oli päivitetty suht ahkeraan. Itselleni löysin piikin kun huomasin, että olivat jo päättäneet kesän 2009 lastenohjelman teemaksi taiteet ja musiikin. Siitä vaan ideoita jakamaan.

Toinen Memphis Libraryn wiki oli pikasilmäyksellä info sitä miten käyttää wikiä. En pikaluvulla löytänyt sen varsinaisia sivuja.

Kolmas Minnesotan yliopiston wiki oli taas hyödyllinen intrawiki. Oikein selkeä ja opastava wiki. Tässä tulin ajatelleeksi myös, että tiedon tuottajan osaaminen, selkeä ilmaisu, selkeät viittaukset ovat todella tärkeää wikin toimivuuden ja käytettävyyden kannalta.

Edellisen tehtävän yhteydessä tsekkasin Kymipediaa ja sehän oli hieno - idea jaettavissa ja asiantuntevasti tehdyn oloinen.

(Varanger (kts. ed. kirjaus) jo polttelee, siksi nämä nopeat viittaukset. Itse surffaamiseen on mennyt monta tuntia.)

Suunnittelumalleja selasin myös. Latasin niitä koneelle ja aion ( ehkä) reissun päällä niihin palata. Malleja täytyy tutkia syvemminkin, päätin nyt, että syksyllä alkavan nuorten lukupiirin ympäristöksi tullee wiki. Tosin, eräässä kommentissa mainittiin, ettei wikiin päässyt kun joku oli omasta kunnasta siellä häiriköinyt ja IP-osoite suljettu. Sellainen on aina ongelma, toivottavasti me emme törmää niihin. Blogikin on vaihto kyllä.

Tunnettehan Murphyn?

Kaikki lakia lukeneet tuntenevat Murphyn. Se on täällä tänään, ja eilen, ja toissapäivänä. Syitä ja selityksiä. Meillä yleensä jos jokin on hukassa katsomme kaikki ensin kohti kissaa. Mutta ihan totta - ukkonen rikkoi modeemin. Noh sain toisen tilalle - mikä on näillä etäisyyksillä saavutus - ja taas jatkan tehtäviä.
Jostain ilmaantuu aina ylitöitä, juuri kun meinasit...

Nyt kaikkia mörköjä uhmaten jatkan tänä ensimmäisenä aurinkoisena elokuun päivänä urakkaa vielä hetken. Illalla pakkaan tavarani ja suuntaan kohti pohjoisempaa pohjoista Varangeriin jazzfestivaaliin. Jos kerran pitää laittaa lämmintä päälle niin laitetaan kunnolla. Palaan sieltä ehkä viikonlopun jälkeen vahvana kuin viikinki. Nyt ei ole varaa pitää kurssitaukoa niin kuin kävi Venäjän reissun jälkeen.

Perunanvarret

Edellisestä wikitehtävästä jäi vielä se kopiointi tekemättä kun olin niin kovasti tehnyt töitä linkin tekemisen kanssa. Osasinhan sen lopulta, vaikka kello löi jo puolta kahta.

Kopioinpa nyt sitten tähän leikkeen kuvalla höystettynä. ( Blogialusta muuttui jostakin syystä englanninkieliseksi, mutta vähänkö tuo haittaa)

"Kesä 1866 oli erittäin sateinen ja pilasi sadon monin paikoin: peruna ja juurekset mätänivät peltoon, ja syysviljat jäivät kylvämättä. Kun ruokavarastot loppuivat, oli suurien väkijoukkojen lähdettävä kerjuulle pysyäkseen hengissä. Seuraava talvi oli ankara ja kevät tuli myöhässä. Esimerkiksi Helsingin toukokuun keskilämpötila oli +1,8 astetta, kun se oli normaalisti kymmenen asteen vaiheilla. Jäiden lähtö viivästyi monissa paikoin kesäkuulle. Vaikka keskikesä oli melko lämmin, syyskuun alun ankara halla koetteli satoa, joka jäi puoleen normaalista. Syksyllä 1867 ihmisiä alkoi kuolla tuhansittain. Satakunta, Häme, Pohjanmaa ja Pohjois-Karjala kärsivät pahiten – jopa 20% väestöstä menehtyi. Kuolema ei useimmissa tapauksissa tullut nälän kautta, vaan kuolleet olivat usein niitä, jotka olivat menneet kaupunkeihin etsimään ruokaa ja sairastuivat siellä tilapäismajoituksessa tauteihin." lue lisää.


Tältä ne näyttävät :(

wikiiiiii

Wikipedia on mielenkiintoisimpia yhteisesti tuotettuja sovelluksia tiedon tuottamiseksi, järjestämiseksi ja jakamiseksi. Tutustuin wikipediaan nyt uusin silmin ja erilaisesta näkökulmasta kuin arkikäytössä. Selasin ohje- ja esittelysivut melko perusteellisesti ja se kannatti. En ole oikeastaan tullut ajatelleeksi systeemin itsesäätelymekanismia - siis sitä, että tieto muokkautuu uuden ja vielä uudemman editoinnin jälkeen annetun kritiikin tai arvioinnin perusteella. Wikipedian sisällön tuottamisen ohjeet, mitä wiki on tai ei ole, oliva eettisesti kunnianhimoisia. Kirjoittajat valvovat toisiaan ja uusien artikkeleiden kirjoittajia kuulutetaan.

Tutustuin ohjesivujen linkkien kautta eri kielisille ohjesivuille. Japaninkielisen wikin "kahvihuone" oli suoraan suomennettuna kyläkaivo - hauska kulttuurit ylittävä vertaus: kylän kaivollehan sitä on useissa kulttuureissa kokoonnuttu setvimään päivänpolttavia asioita.

Japaninkielisellä etusivulla oli myös linkki japaninkieltä taitamattomille . Siellä keskustelussa oli mm. saksalaiselta käyttäjältä tullut toivomus tiettyä säveltäjää koskevan sivun julkaisemisesta japaniksi. Perusteena, että monet japanilaiset varmasti arvostaisivat tuota tietoa kun kyseisestä säveltäjästä ei japaniksi kuulu löytyvän mitään tietoa. Tämä esimerkki osoitti selkeästi miten yhteistyö voi toimia yli kieli- ja kulttuurirajojen. Joku toinen taas kaipasi ohjeita ongelmaansa ettei saanut japaninkielisiä fontteja näkösälle.

Suomalaisen Wikin Projektit - osiosta löysin mm. budo-lajeihin liittyvän wiki-työryhmän ja sitä kautta itä-aasialaisten artikkeleiden kirjoitusasua koskevat ohjeet. Täällä harmitti yhtenäisen termistön puute. Puhutaan latinisaatiosta, mikä särähtää korvaan kun on tottunut puhumaan romanisaatiosta. Muutoin ohje-osio on tarpeellinen sillä esimerkiksi Budo-artikkeleissa häiritsi erityisesti juuri kirjava ja puutteellinen kirjoitusasu.

Mutta esimerkkikopioksi valitsin silti artikkelin Suuret nälkävuodet Tähän törmäsin kun tarkistin erästä toista artikkelia varten nälkävuosien vuosilukua. Aihe on varsin ajankohtainen: Pakkanen pani perunanvarret ja niitä surressa tulin ajatelleeksi, että juuri tällaista se on ollut. Minä kasvatan pottujani ihan huvikseni ja tarpeen vaatiessa ostan kaupasta. Suurin osa meistä hyvinvointivaltioiden kansalaisista syömme pottumme itsestään selvyytenä. Mutta entä jos ensi vuoden ravinto olisikin ollut juuri näistä perunanvarsista kiinni. Nälkävuosiin ei Suomessa tuolloin ollut varauduttu, vasta sen opettamana Suomen maatalous alkoi kehittyä. Aamun uutisissa 2008 kritisoitiin Suomen huoltovarmuutta. Sanopa se - emme voi tuudittautua itsestäänselvyyksiin.

Widgetit

Onnistuin liittämään LibraryThingin widgetin blogisivulle. LT:ssä rekisteröimäni kirjat ovat ainoastaan satunnainen kaapaisu kirjahyllysstä - kuten eilisessä kirjoituksessani mainitsin, en ole päättänyt vielä missä järjestyksessä kirjoja lisään. Japanilaisia kirjoja lisäsin ihan kokeeksi - niitä löytyy useita satoja eri kielillä. Kiinnostavaa oli että LT heti löysi hyvin japanilaisella kirjallisuudella painotetun kirjaston. Kiva se. Ja suosituksiinkin painotus heti näkyi. En silti välttämättä ole kiinnostunut ainoastaan japanilaisesta kirjallisuudesta. Se nyt sattuu olemaan yksi ammatillinen erikoisalani. Ehkä etsin lukusuosituksia painottamalla enemmän tagejä, niitä en vielä lainkaan käyttänyt. Delin ym liittäminen myös LT -sivulle on kätevää. pääsee heti oikeaan seuraan.
Rss-syötettä en edelleenkään ole onnistunut blogisivuuni liittämään.

Luin myös artikkelit LT:stä kirjastokäytössä ja mietin sitä vähän. Ehkä vastaava palvelu suljetussa ympäristössä palvelisi esimerkiksi hakeutuvaa kirjastotyötä. Valtakunnallisella tasollahan tätäkin jo puuhataan. Henkilörekisterilaki ja tietosuojasäädökset ja niiden rajoitukset on kuitenkin ottaa huomioon.

Minun ja Sinun kirjat LT:ssä

Olisi mukava kun Library Thingissä olisi hiukan sulavammat suomennokset : "librarythingaa ei oikein istu minun suuhun" - keksikää jotain. Itse palvelu - tutustuin siihen jo keväällä, mutta en tohtinut kirjautua kun tiesin jääväni koukkuun. Niinhän siinä kävi. Vähän kuin sipsien syöminen; vielä yksi sipsi/kirja. Koska lie saa luetteloitua kaikki. Mietin mikä olisi hyvä järjestys viedä kirjoja rekisteriin - aloittaako niistä, jotka ovat olleet itselle merkittävimpiä, vai alkaako vain aakkosjärjestyksessä. Ylähyllyltä vai alakerrasta. Pirtistä vai makkarista. Luetuista vai omistetuista. Suomenkielisistä vai muista kielistä. Itselleni käy usein niin, että etsin jotain kirjaa kirjastosta ja muistan sitten että se onkin itsellä, tai päinvastoin, nykyisessä tai jossakin entisessä työpaikassani.

Tässäkin huomaa, että sitä jollakin tavalla määrittelee itseään kirjojen kautta - olet sitä mitä luet.

Reviewt on hyvä juttu - siihen täytyy ottaa myöhemmin aikaa. Suggestions ja Unsuggestions on mielenkiintoinen. Ymmärrettävä logiikka, mutta aika hyvin sattunut toistaiseksi. Esimerksi epätodennäköisimmiksi kirjoiksi on ehdotettu hömppää ja dekkareita tai scifejä - niitä en todellakaan harrasta. No, nyt juuri luin yhden Ari Paulovin ja mikähän se oli tässä aiemmin- joku Remes, taisi olla toimittajasta, joka rakenteli uutta elämää ja miten se nyt meni, vaimo jossakin kehitysmaassa töissä jne. En varmaksi sano että oli Remes, mutta suomalainen dekkari kuitenkin. Niin, siis kyllä listalta löytyi outojakin tapauksia tai sitten ihan triviaalia. Jos minulla on Veijo Meri hyllyssä, niin siitä sitten automaattisesti myös Linna olisi hyvä lukea ( no onhan nekin minulla vaikka ei vielä rekisterissä).

Keskustelut ovat varmaan kiinnostavia kunhan aikaa löytyy. Ehkä tässä oppii myös pikalukemisen taidon.

Hiukka hivelee mieltä kun löytää samoja kirjoja niiden ihmisten hyllystä, joita jotenkin arvostaa tai joiden tekemisiä seuraa muuten. Myös se, että suomeksi lukemansa teoksen on joku toinen lukenut alkukielellä ja taas löytyy lisää yhteisiä kirjoja on hauskaa. Jos tyyppi on vielä liittänyt profiiliinsa tietoja itsestään, ammatin jne. on kuin tuttavapiiri laajenisi. Ehkä voidaan avustaa kollegiaalisesti jossakin muussakin asiassa.

Joku heitti ( olisiko ollut A Röngäs) , että palvelu voisi olla myös mobiilisti saavutettavissa kätevä: esimerkiksi kaupassa voisi tarkistaa onko itsellä jo kyseinen kirja. Niinpä.

Rekisteröidyin siis palveluun ja luultavasti roikun siellä ainakin jonkin aikaa. 200 kirjan jälkeen mietin sijoitanko 25 dollaria .