Opittua osa 3

Luin Seehanin artikkelin Are Librarians culturally self-aware . Voin yhtyä moneenkin ajatukseen.
Tärkeää on muistaa kenelle viestinsä suuntaa. Jos kirjasto haluaa tavoittaa jonkin kohderyhmän eikä hallitse sen kommunikointitapaa, ja viesti sen edellyttämällä tavalla, voi olla että kohde jää saavuttamatta. Terävä havainto oli myös, että kirjastolaisilla on tapana kirjoittaa liian pitkästi ja monipolvisesti - kuka jaksaa lukea kuivaa sanapeltoa. Tämä on totta - itsekin huomaan syyllistyväni siihen. Huomaan saman esimerkiksi kun mesetän teinieni kanssa: he kirjoittavat salamana useita, lyhyitä pätkittyjä lauseita kun itse täytän koko kirjoitustilan. Kritiikki on aiheellinen.

Putoavatko kirjastonhoitajat kelkasta, tai veneestä kuten S sen ilmaisee? Tässä on ydinkysymys. Pitääkö kirjastonhoitajan hallita kaikki webin työkalut? Maksetaanko siitä lisää palkkaa? Edustan vahvasti sitä kantaa, ettei webin hallitseminen ole mikään erillinen osaamislisä, josta pitäisi maksaa eri palkkaa. Ei toki. Web ja sen työkalut ovat arkipäivää asiakkaille - totta niiden tulisi olla arkipäivää myös kirjastonhoitajalle. Muutoin ei voi puhua itsestään informaatioalan ammattilaisena. Kirjastot ovat havahtuneet viime hetkellä. Onneksi oli tämä kurssi. Onneksi tulee uusia kursseja. Itsestäni voin sanoa, että näiden 23 asian läpi kahlaaminen on avannut silmäni näkemään miten vähän tiesin vaikka luulin tietäväni. Näkemään myös miten laaja ja moniulotteinen web on. Näkemään miten miljoonat ihmiset hyödyntävät sen tarjoamia välineitä ja kuinka niiden jakaminen moninkertaistaa hyödyn.

Toki haittansa on. Haittojakin pystyy paremmin hallitsemaan kun tietää enemmän.

Kirjastoilla on profiilin nostamisen paikka.