Reflektointia jälleen

Nyt olen kutakuinkin kerrannut tähänastiset tehtävät. Meset ja ircit, flickerit ja slidesharet. Luin myös muiden kirjoittamia ajatuksia keskustelukulttuureista ja -foorumeista. En kovin aktiivisesti keskustele palstoilla, vaikka luen ja seuraan niitä kyllä - yksinkertaisesti ajankäyttökysymys. Seuraan tietenkin kirjastoalan keskustelua, joitakin blogeja, mediakasvatuksen juttuja mm. Sitten kun hallitsen tämän sujuvammin aion laittaa omia ajatuksiani enemmän ylös kovasti kutkuttavan yhteisön keskusteluihin liittyen, nimittäin sometun. Siellä on virkeää joukkoa ja kaikki innostuneita oppimisesta. Opettelen myös olemaan hiljaa - se kannattaa joskus myös kokouksissa ja palavereissa.

Parhaiten oppii opettamalla muita - vanha totuus pitää yhä paikkansa. Teen parhaillaan omaa dia-koostetta näistä aiheista omaan työyhteisöömme. Pidämme verkostomme kanssa koulutuspäivän kuukauden päästä ja aiomme oppia yhdessä lisää ja jakaa osaamistamme.

Syksyllä aloitamme yläkoulun ja lukion kanssa uuden projektin, jossa kurssitaidot tulevat olemaan hyödyksi. Wiki tulee olemaan keskeinen siinä.

Jossakin kurssitehtävässä pyydettiin miettimään onko suhde internetiin kurssin aikana muuttunut. On verkko tullut konkreettisemmaksi ja lähemmäs, tutummaksi. Pelot ja uhat ovat toisaalta hälvenneet, mutta uusia on tullut tilalle. Kuka meitä valvoo ? Ketä me valvomme? Missä kulkee yksityisen ja julkisen raja? Tiedon ja välineiden haltuun ottaminen on entistä tärkeämpää, mutta tuo myös uusia mahdollisuuksia haltuun oton myötä.

Verkostoitumista olen aina puolustanut - siitä näkemykseni on vain vahvistunut. Tieto kuuluu kaikille. Jakaminen lisää luovuutta. Luovuus lisää iloa.

Links for You

Käytän rss-syötteiden lukuohjelmana Netvibesiä. On vähän sama olo kuin kotona: työpöytä täyttyy tärkeästä ja vähemmän tärkeästä. On pino siellä ja toinen täällä. Järjestystä kaivataan. Aiheiden sortteeraamiseen menisi helposti puoli päivää - mietin onko alusta sittenkään paras mahdollinen. Olisi vain rohkeasti uskallettava poistaa aineisto, josta ei tunne olevan hyötyä tai iloa. Millainen on hyvä mittari? Papereita järjestäessä valitsen mahdollisimman reteän päivän. Otan paperin käteeni ja mietin : mikä on pahinta mitä voi tapahtua ellei minulla ole tätä. Ellei se ole kovin kauheaa, siitä vain roskikseen. Nyt saman voisi tehdä syötteille. Pitää keksiä vain oikeat kysymykset. Delete -nappulan painamisen jälkeen homma häviää, se saattaa olla vaikea löytää uudelleen. Olisiko ennen lopullista deletointia jokin välivarastointivälilehti hyvä tähän tarkoitukseen? Vai olisiko järkevää miettiä sopivat kriteerit syötteen sisällön arviointiin? Millaisia olisivat ne mittarit? Esimerkiksi: tuottaako tämä minulle ( tai jollekin toiselle) iloa? , hyötyä? työssä? vapaa-ajalla? jne. Soveltuuko kierrätysperiaate: ellen itse tarvitse, olisiko joku muu, joka hyötyisi... del.icio.us linkki kaverille - noh, ei tukahduteta kaveria infotulvaan.

Joka tapauksessa eilen löytämäni linkki mediakasvatuksen podcastiin radioverso.orgHD oli sen verran innostava, että lähetin sen joillekin delissä mediakasvatuksesta kiinnostuneeksi ilmoittautuneelle. Linkin löydät myös omasta deli-linkkiluettelostani, jota en vieläkään onnistunut siirtämään blogiini. Huomennea uusi yritys.

Tsekkasin myös mindmappaamisen linkit kurssikollegan sivulta löytämäni linkin kautta. Nyt teitä kaikkia harmittaa kun en tässä suoraan linkitä sinne - äsh, etsikääpä tagin avulla. Varmasti löytyy. Laitoin kommentin myös Århusin kirjastoprojektista linkanneelle. Kiitos vain.

P.S. Kemppinen saa hurjasti kommentteja - on se moniainen mies.

Kertausta

Kertasin rrs-syötteiden mahdollisuuksia ja tilasin pari uutta. Tarkastin aiemmin tilaamieni syötteiden päivittymistä. Jotkut nimittäin eivät ole tarjonneet mitään uutta aikoihin. Luulin että vika oli tilauksessani, mutta sivuja tsekkaamalla huomasin, ettei sivuille todellakaan ollut tullut mitään uutta. Poistin jonkun niistä. Aiemmin löysin Ylen venäjänkielisen blogin - ajattelin seurata sitä opintojen tueksi. Se on vähän kuin pitäisi jalkapalloa sängyn alla, kuten pienet jalkapallostarat tekevät. Yritin myös lisätä sivulleni delin logoa, mutta en onnistunut. Pitänee yrittää huomenna uudelleen. Fanitan entistä enemmän Anne Röngästä. Kaikkea uutta opin sieltä http://opeblogi.blogspot.com/ ja sometun syötteitä seuraamalla. Tutustuin ao. linkin kautta mm. tumblr.comiin, jota AR esitteli opintomuistiinpanojen apuvälineenä. Toinen linkki pohti ajankäyttöä ja miten säädellä syötepaljouden aiheuttamaa infotulvaa valitsemalla linkeistä itseä kiinnostavimmat.

Meanwhile, töissä intouduin kokeilemaan kuinka tiedonhakukilpailu puree kesällä. Aiheeksi otin "Tunnista niittykasvit", keräsin kymmenen niittykasvia, laitoin kunkin omaan pulloonsa numerolla varustettuna ja kasvikirjat avuksi pöydälle. Iloinen yllätys oli kun jo saman päivän aikana sain useita kilpailuvastauksia kokoon. Joko lapset kaipaavat kouluun? Vai oliko kasvien tunnistaminen haastava tehtävä?

Ei voi olla totta!

Onko todella niin, että viimeinen blogimerkintäni on toukokuulta? Ainakin kesäkuussa olin vielä kurssimesessä, juuri lähdössä Venäjälle, hengästynyt työkiireistä, kurssitehtävistä, uusista suunnitelmista... Noh, I´m back. Kiirettä riittää edelleen, töitä, suunnitelmia, hyviä aikomuksia. ( Kuvassa pienten lasten osasto Petroskoin lasten ja nuorten kirjastosta, kirjoitan siitä myöhemmin lisää).
Kertaan aikaisempia kurssitehtäviä. Aloitan alusta, aivan kuin venäjän opiskeluni, uudelleen oppitunnista yksi.

Olen lueskellut muiden blogeja tässä pari tuntia ihaillen. Olen niista saanut uusia vinkkejä, kiitos vain, ahkeria te kaikki. Päätin perustaa toisen blogin eri alustalle. Vertailen eri alustojen toimivuutta, jotta osaan sitten joskus neuvoa muita.

Töissä kaikki muut ovat lomalla ja siksikin kiirettä on riittänyt. Hyllyremontti on vienyt omaakin aikaa, mutta tulos on toimivampi. Kesäasukkailta tulee kiitosta, kehuvat Suomen kirjastolaitosta kilvan. Käyttävät päätteitä, lainaavat uutuuksia, täyttelevät tiedonhakukilpailulomakkeita. Heinäkuun ajan voi testata tietojaan niittykasvien tunnistamisessa.

Nyt vain toivon, että tämän kurssin loppukirini aikana olisi edes joku vielä mukana ja heittäisi jonkun kommentin, että tiedän etten yksin harhaile 23avaruudessa.