Ei aina käy niin

Perjantai ei ollut 13. päivä, enkä sitä paitsi ole taikauskoinen. Se ei kuitenkaan ollut onnenpäiväni, eikä niiden kahden poron, emän ja vasan, joilta meni henki.
Olen ajanut puoli miljoonaa kilometriä vahingoitta, mutta perjantaina se sitten sattui. Ajoin suoraan porotokkaan, kurjin seurauksin. Myöhästyin töistä.
Eniten harmittelin, että missasin ekaluokkalaisten ryhmän. Olin niin odottanut pieniä koululaisia, jotka olivat tulossa kirjastonkäytön opetukseen.

Onneksi on päteviä virkailijoita, jotka hoitivat homman hienosti. Kun vielä illalla, kirjaston sulkiessa kaikki oli niin upeassa kondiksessa, oli helpotus valtava, sai hyvillä mielin lähteä miettimään mistä saa kulkupelin ensi viikoksi.

Ehkä se oli hyväksi huomata, että maailma (kirjasto) pyörii hyvin ilman minuakin.
Onneksi niin on!

On tehty pitkää päivää

Lähdin aamulla puoli kahdeksalta. Huomaan, että kello on jo melkein kahdeksan, erotuksena vain että nyt on ilta. On tullut tehtyä pitkää päivää. Tänään, eilen , toissapäivänä. Huominenkin luultavasti venyy ylipitkäksi. On ihan kiva joskus lomailla, mutta paluu arkeen ei käy aina tuosta vaan. Töitä on muillekin jakaa. Siksi ei viitsisi tehdä kahteen kertaan samoja asioita. Rutiinien tulisi olla mahdollisimman helppoja, jotta aika ohjautuu sisältörikkaampiin töihin.

Järkeistämällä, yhdessä sovituilla säännöillä pelaamalla kaikkien työ helpottuu. Näin uskon, eikä se ole naivia idealismia. Joskus tuntuu, että totutuista pinttymistä katseen suuntaaminen uusiin toimintatapoihin horjuttaa niin paljon ihmistä, ettei uskallusta kerta kaikkiaan ole tehdä asioita toisin. Kalliisti palkatun konsultin ideat saattavat hetken saada ihmisen toimimaan uudella tavalla, mutta kun pöly laskeutuu, palataan samaan vanhaan.

Kirjastossa meillä ei ole varaa jumiutua paikallemme. Kirjasto tänään on niin paljon moniulotteisempi asia - enää se ei ole pölyisten kirjojen hyllyttämistä ja varastoimista. Ellei pysy valveilla käy helposti niin, että kirjastonhoitaja itse pölyttyy yhä elävämpien aineistojen alla. Kannattaa karistaa pölyt ajoissa harteilta.

Ehkä voisi myös miettiä, mikä kirjastonhoitajalle tai yleensä kirjastotyölle on ominaisinta. Onko se järjestyksen ylläpitämistä vai luovuuden rikastamista?

Kirjaston markkinointia

Viime päivinä on vierähtänyt tunti jos toinenkin miettiessä kirjastojen markkinointia. Lapin kirjastoilla on yhteinen markkinointihanke, jossa luodaan Lapille yhteistä omaa brandia. Kirjastot ovat pitäneet liian pitkään liian matalaa profiilia. Nyt on aika nostaa katse riittävän kauas eteenpäin. Mikä Lapin kirjastot erottaa muista valtakunnan erinomaisista kirjastoista ja kirjastoammattilaisista?
Vaikka brandi olisikin pitkälle yhteinen ja jonkinlaista yhteistä konseptia pidettäisiinkin yllä, paikallinen profiloituminen ei liene haitaksi. Lapissa on erinomaisia osaajia monessa kirjastossa. Ensi vuoden kevät näyttää mitä uudet visiot ovat tuottaneet.

Valtakunnallisesti voisi kyllä sopia yhteisistä kirjastopalvelujen laatukriteereistä. Kirjaston asiakaspalvelun laatutaso on parasta markkinointia niin pohjoisessa kuin etelässä. Sen soisi olevan selkäytimessä.

Samaan aikaan joudun pohtimaan kirjaston kotisivuja. En varmaan vieläkään olisi siihen työhön ryhtynyt kaiken kiireen keskellä, mutta kunnan kotisivujen uusiminen pakotti asettamaan sormet näppäimistölle. Kotisivut, verkkofoorumit, vanhat kunnon flaierit - kaikki kytkeytyvät markkinointiin. Markkinointi ei olekaan yksisuuntainen ilmiö enää, myös se on verkostoitumista, vuoropuhelua, tarpeiden ja tarjonnan kohtaamista. hmmmm.