On tehty pitkää päivää

Lähdin aamulla puoli kahdeksalta. Huomaan, että kello on jo melkein kahdeksan, erotuksena vain että nyt on ilta. On tullut tehtyä pitkää päivää. Tänään, eilen , toissapäivänä. Huominenkin luultavasti venyy ylipitkäksi. On ihan kiva joskus lomailla, mutta paluu arkeen ei käy aina tuosta vaan. Töitä on muillekin jakaa. Siksi ei viitsisi tehdä kahteen kertaan samoja asioita. Rutiinien tulisi olla mahdollisimman helppoja, jotta aika ohjautuu sisältörikkaampiin töihin.

Järkeistämällä, yhdessä sovituilla säännöillä pelaamalla kaikkien työ helpottuu. Näin uskon, eikä se ole naivia idealismia. Joskus tuntuu, että totutuista pinttymistä katseen suuntaaminen uusiin toimintatapoihin horjuttaa niin paljon ihmistä, ettei uskallusta kerta kaikkiaan ole tehdä asioita toisin. Kalliisti palkatun konsultin ideat saattavat hetken saada ihmisen toimimaan uudella tavalla, mutta kun pöly laskeutuu, palataan samaan vanhaan.

Kirjastossa meillä ei ole varaa jumiutua paikallemme. Kirjasto tänään on niin paljon moniulotteisempi asia - enää se ei ole pölyisten kirjojen hyllyttämistä ja varastoimista. Ellei pysy valveilla käy helposti niin, että kirjastonhoitaja itse pölyttyy yhä elävämpien aineistojen alla. Kannattaa karistaa pölyt ajoissa harteilta.

Ehkä voisi myös miettiä, mikä kirjastonhoitajalle tai yleensä kirjastotyölle on ominaisinta. Onko se järjestyksen ylläpitämistä vai luovuuden rikastamista?