Ei aina käy niin

Perjantai ei ollut 13. päivä, enkä sitä paitsi ole taikauskoinen. Se ei kuitenkaan ollut onnenpäiväni, eikä niiden kahden poron, emän ja vasan, joilta meni henki.
Olen ajanut puoli miljoonaa kilometriä vahingoitta, mutta perjantaina se sitten sattui. Ajoin suoraan porotokkaan, kurjin seurauksin. Myöhästyin töistä.
Eniten harmittelin, että missasin ekaluokkalaisten ryhmän. Olin niin odottanut pieniä koululaisia, jotka olivat tulossa kirjastonkäytön opetukseen.

Onneksi on päteviä virkailijoita, jotka hoitivat homman hienosti. Kun vielä illalla, kirjaston sulkiessa kaikki oli niin upeassa kondiksessa, oli helpotus valtava, sai hyvillä mielin lähteä miettimään mistä saa kulkupelin ensi viikoksi.

Ehkä se oli hyväksi huomata, että maailma (kirjasto) pyörii hyvin ilman minuakin.
Onneksi niin on!