Etänä ja läsnä

No niin oikein se meni. Palaaminen baanalle. Tässä skippasin kirjastopäivien viimeisen aamupäivän, mutta langoille palaamisen ansiosta kuulen kuitenkin raporttia tosiaikaisesti etänä meseen. Juuri näin se mese toimii. Tämä pitää muistaa kun perustelee mesen ja sosiaalisen median hyötyjä kollegoille arkityössä. Ehkä ensi vuonna mikäli aikataulu on yhtä tiukka voisi asioita järjestellä näinkin.

Mutta ei mikään silti voita kollegiaalisia live-tapaamisia! Entisten tuttujen lisäksi monta uutta tuttua. Keskustelua ja virikettä. Keskustelussa laatu. Siihen palataan vielä.

Hello I'm back

Tänään keskustelimme blogeista lounaspöydässä Turussa kirjastopäivillä. Mukavista blogeista, kiinnostavista blogeista, päivitetyistä ja päivittämättömistä. Onko yhden kauden blogaaja vähän kuin yhden kirjan kirjailija? Ensin kaikki ei millään mahdu yhteen kirjaan. Toiseen kirjaan ei sitten sanottavaa enää ollutkaan. Hyvä kirja jää kuitenkin elämään yhä uusien lukijoiden kautta. Blogikirjoitus sen sijaan unohtuu, sitä ei uudelleen pengota esiin. No, ehkä joskus joku oivallus siirtyy jonkun tuntemattoman lukijan tallentamana muistiinpanona toiseen käyttöön ja jalostuu edelleen. Mutta emme useinkaan tiedä sitä. Blogia luetaan ja seurataan vain jos sitä päivitetään.

Parhaimmillaan blogi elää kommenttien ja keskustelun kautta. Hyviä kirjallisuusblogeja kaivataan. Kirjavinkkejä. Kommentteja. Keskustelua kirjoista.
Löytyyhän niitä kuitenkin vaikkapa Kirjavinkit.

Toisaalta Kirjavinkkeihin pitäisi voida törmätä missä vain arjen kulkureiteillä. Miksei kirjavinkkejä voisi vaihtaa valintamyymälän tuulikaapin ilmoitustauluilla siinä missä myydään talvirenkaita ja perämoottoreitakin tai etsitään kotia kesäkissalle? Entäpä kirjavinkki bussipysäkillä? Tai voisiko vinkin sujauttaa kaverin taskuun lippujonossa?

Blogi elää. Nyt on vain siirryttävä sormiharjoituksista seuraavaan vaiheeseen. Kuullaan pals.