Reflektointia jälleen

Nyt olen kutakuinkin kerrannut tähänastiset tehtävät. Meset ja ircit, flickerit ja slidesharet. Luin myös muiden kirjoittamia ajatuksia keskustelukulttuureista ja -foorumeista. En kovin aktiivisesti keskustele palstoilla, vaikka luen ja seuraan niitä kyllä - yksinkertaisesti ajankäyttökysymys. Seuraan tietenkin kirjastoalan keskustelua, joitakin blogeja, mediakasvatuksen juttuja mm. Sitten kun hallitsen tämän sujuvammin aion laittaa omia ajatuksiani enemmän ylös kovasti kutkuttavan yhteisön keskusteluihin liittyen, nimittäin sometun. Siellä on virkeää joukkoa ja kaikki innostuneita oppimisesta. Opettelen myös olemaan hiljaa - se kannattaa joskus myös kokouksissa ja palavereissa.

Parhaiten oppii opettamalla muita - vanha totuus pitää yhä paikkansa. Teen parhaillaan omaa dia-koostetta näistä aiheista omaan työyhteisöömme. Pidämme verkostomme kanssa koulutuspäivän kuukauden päästä ja aiomme oppia yhdessä lisää ja jakaa osaamistamme.

Syksyllä aloitamme yläkoulun ja lukion kanssa uuden projektin, jossa kurssitaidot tulevat olemaan hyödyksi. Wiki tulee olemaan keskeinen siinä.

Jossakin kurssitehtävässä pyydettiin miettimään onko suhde internetiin kurssin aikana muuttunut. On verkko tullut konkreettisemmaksi ja lähemmäs, tutummaksi. Pelot ja uhat ovat toisaalta hälvenneet, mutta uusia on tullut tilalle. Kuka meitä valvoo ? Ketä me valvomme? Missä kulkee yksityisen ja julkisen raja? Tiedon ja välineiden haltuun ottaminen on entistä tärkeämpää, mutta tuo myös uusia mahdollisuuksia haltuun oton myötä.

Verkostoitumista olen aina puolustanut - siitä näkemykseni on vain vahvistunut. Tieto kuuluu kaikille. Jakaminen lisää luovuutta. Luovuus lisää iloa.