Tämänkin opin osa 4: yhteisöllisyys

Kimmo Tuominen kirjoittaa (-> Anderson) parlamenttiblogipostauksessaan

"Jos jotakin sosiaalista ohjelmistoa käyttää ryhmä ihmisiä, joka ei koskaan fyysisesti tapaa toisiaan, mutta ryhmän jäsenet kokevat ohjelmistoa käyttäen yhteisöllisyyden tunnetta ja tekevät kiinteää yhteistyötä, emmekö tällöin voi puhua virtuaaliyhteisöistä? "

Kyllä se on nimenomaan yhteisö ei mikään virtuaalinen; virtuaalinen tarkoittaa ettei sitä ole olemassa kuin vain kuvitteellisesti. Kuvitteellisesti ei voi tuntea yhteisöllisyyttä. Jos vaihdan ajatuksia sosiaalisen ohjelmiston avulla toisten kanssa, ei se ole kuviteltua ja lakkaa olemasta kun kirjaudun ulos. Saamani ajatukset elävät minussa edelleen. Aivan todellisina.

Ei työyhteisökään lakkaa olemasta yhteisö kun työntekijät lähtevät kotiin. Siinä ihmiset ovat sitotuneita yhteisöönsä kuka mitenkin vahvoin sitein.

Fyysisen ja verkkoyhteisön ominaisuuksia pohtiessa Tuominen pontevasti tuo kantansa esiin myös toisesta näkökulmasta: ( kopioin sen tähän ihan alleviivatakseni, että tätä sietää miettiä):

"Eräsaaren kuvaaman yhteisöllisen sosiaalityön tavoin myös yhteisöllinen kirjastotyö edellyttää edelleen virtuaalisten palvelujen lisäksi fyysisiä palveluja ja fyysiseen paikkaan sidottujen yhteisöjen rakentumisen tukemista. Erityisen aktuellia fyysisyyden ja paikallisuuden tarve on lasten- ja nuortenkirjastotyössä sekä koulukirjastoissa. Itse olen miettinyt, että lapset ja nuoret tarvitsevat paikkaan sidottuja lähikirjastoja sekä satutunteja ja kirjavinkkausta psykofyysisesti läsnä olevan aikuisen seurassa juuri sen vuoksi, että monet heistä ovat erityisen sofistikoituneita yhteisöpalvelujen käyttäjiä" ( senkin vuoksi - myös muutenkin - minun huom.)

Olen luomassa nuorille kirjallista tapaamispaikkaa mahdollisesti wiki-ympäristöön. Wikinä se on fyysisen yhteisön lisäosa. Tällöin pitkät välimatkat, jotka meillä Lapissa ovat todellisuutta- eivätkä missään nimessä virtuaalisia(!), eivät ole este osallistumiselle.

KT mainitsi postauksensa lopussa vielä, että tätä nykyä suurin osa yhteisöistä edelleen on vielä sidoksissa johonkin paikkaan.

Saanen huomauttaa aikaisemmin oppimaani : Verkko ei ole väline; se on Paikka.