Olin eilen kyläkoulussa ja pidin pientä runopajaa 1-2 -luokkalaisten kanssa. Juttelimme ensin kirjailijoista ja nostin esiin Elina Karjalaisen, jonka vain kaksi tiesi kirjailijaksi. No, Uppo Nallen tiesivät jo kaikki ja hyväksyivät sitten senkin tiedon, että juuri Karjalainen on kirjan tekijä ja tuon rakastettavan nallehahmon luoja. Juttelumme jatkui ja luimme sitten ääneen joitakin Uppo Nallen sepittämiä runoja. Nyt tulikin ongelma. Kumpi onkaan Uppo Nallen runojen oikea tekijä - Uppo Nalle vai Elina Karjalainen? Uskokaa tai älkää niin Uppo Nalle sai enemmän ääniä!
Voiko muuta kuin ihailla kirjailijaa, joka luo niin todellisen hahmon, että tekijyyskin siirtyy hahmoon. Voiko muuta kuin ihailla lasten eläytymiskykyä!
Samassa työpajassa leikimme kirjaimilla ja teimme runoja käyttäen vain kolmea kirjainta. Ilo nousi kattoon kun lausuimme niitä toisillemme. Tunnin huipennus oli täydellinen kun ekaluokkalainen vasta lukemaan opetteleva poika keksi jutun idean ja innostui esittämään kanssani mahtavan dialogin itse keksimällämme kielellä.
Juuri nämä ovat kirjastotyön tähtihetkiä paperisten rutiinien vastapainoksi. Energiaa riitti sen jälkeen tehdä ostotukitilaukset loppuiltapäivän tunteina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
On nuo hyviä hetkiä, jotka kantaa eteenpäin. Olet mitä ilmeisemmin kehittänyt vaikka mitä lapsille ja lasten kanssa, kun nuo tuntuivat kivoilta/ uusilta jutuilta. Jaathan jatkossakin näitä kokemuksia, kun niistä on iloa ja hyötyjä täällä Suomen puolivälissäkin...
Lähetä kommentti