Tekstit
Äiti oletko koskaan lukenut äänikirjoja, kysyy aikuinen poikani. Niin, siis lukenut äänitettäväksi vai kuunnellut valmista äänikirjaa, jäin miettimään. Lukeminen on myös kuuntelemista. Teksti on valmis vasta kun joku vastaanottaa sen, lukijan mielessä, tai siis kuulijan, kuinka se menikään.
Äänikirjojen suosio kasvaa huimaa vauhtia. On aivan uusia lukijajoukkoja, tai siis kuuntelijajoukkoja liittynyt äänikirjojen suurkuluttajiin. Joskus tuntuu ettei ehdi hankkia uusia niin nopeasti kuin niille olisi tilausta. Hienoa silti.
Ja poikani yllättää minut ja lukee pehmeällä äänellä Pikku Prinssiä englanniksi. Kenelle olet sen lukenut? Sanoo lähettävänsä Indonesiaan ystävälleen, joka voi sitten kuunnella sitä lasten kanssa ja niin edelleen...
Ihanat kirjat. Ihanat lukijat. Ihana kirjasto.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Itsekin olen siunaillut äänikirjojen kasvanutta suosiota. Kun aloitin tässä työssä 15 v. sitten, äänikirjoja lainasivat (ainakin meiltä) vain pienet lapset ja heikosti näkevät aikuiset. Nyt sellaisia tarttuu kaikenlaisten asiakkaiden pinoihin. Teknisesti on parannus se, että cd-levyhän ei veny eikä puhe tallennu "paholaismaisesti takaperin" ajan kanssa, toisaalta joskus pieni naarmu tekee paljon kiusaa ja Sinuhen levyjen laskemisessa menee mennen tullen pitkän aikaa tuossa lainaustiskillä.
Ihana tapa tuo ystävälle kirjan lukeminen..!
Lähetä kommentti